Pekka

Tämä tarina jonka luet nyt tästä, on kuvaus Pekasta järkevästä.
Hän itsepäinen oli kuin pakana, mutta pysyi aina sanansa takana.
Sanat poikasen neli vuotiaan, näet myöskin tarkoin punnitaan.

Oli Pekka todella järkevä mies, ihan kaiken hän ties.
Politiikan, tyttöjen laitteet fiinit,
sekä leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä-kirjainta ollenkaan Pekka ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri ja isästä itä,
mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.

Oli Pekka äitinsä mukana kirkolla osuuskaupassa.
Kun villakoiran näki hän siellä, ei sellaista näe kotikylän tiellä,
ja Pekkako huudahti "jellona hui!", niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti, nyt lailla äidin parhaan selitti, laps' ois joutunut harhaan,
"Se on koira lapseni. Eikä saa noin jellonaks' sanoa leijonaa."
"Te on jellona", tokaisi Pekka vain, voi äitejä tottelemattomain.

Kotimatkalla äiti siis ankarasti Pekkaa näin nuhteli portille asti.
Kun vihdoin päättyi se saarnanpito, Pekka tuumasi "aika ito te jellona tentään olikin".
Voi äitejä huokaat sinäkin.

Kun Pekkaa pantiin nukkumaan niin äiti puheli murheissaan,
"Nyt Taivaan Isälle kerro se miten paha olit päivällä äidille,
ei Taivaan Isäkään sallia vois että äidin poika noin ilkeä ois".

Heti aamulla äiti Pekalta kysyi,
miten ihmeessä mielessäkin pysyi
tuo pikku juttu kaiken yötä
vaikka äideillä on niin paljon työtä,
"No lapseni mitä Jumala sanoi,
kun omani häneltä anteeksi anoi?"

Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
kun ne kilpaa kanssa auringon nyt loistivat,
Pekka kun haukoitteli ja vastasi:
"Jumala kumatteli titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin.
Kat hattumpaa, kat hattumpaa. Titä jellonakt minäkin entin luulin."

(Lainaus "tuntemattomalta" runoilijalta)

Siskoille sukat

Tuhansien projektien keskellä otan välillä nk. teemoja. Niitä voi olla esim. pipota piiperoiset, tossuta tutut tai sukita siskot. Viimeisin teema on ollut Sukita siskot.

Todellisuudessa olin ensin tekemässä sukkia itselleni kauniista sinisestä langasta mutta sukat olivat hivenen ahtaat joten sirompi jalkainen isosisko saa ne. Sitten tuli vihreän langan vuoro, rakastan vihreää mutta kun kaveri, joka tietämättään auttoi projektissani, kertoi tekevänsä tietyn kokoisia punaisia villasukkia päätin sukittaa siskot. Kaverini tekemät punaiset villasukat olivat nimittäin juuri toisen isosiskoni kokoa. Vihreästä tuli siis sukat pikkusiskolleni, onneksi on suht saman kokoinen jalka. Vielä päätin aloittaa kolmansien sukkien teon ja antaa ne kälylleni, sisko hänkin.

Viimeiset sukat on vielä ihan hieman vaiheessa ja kaikki on päättelemättä. Ehkä täksi jouluksi lopullisesti valmiiksi siskojen sukat ja tässä kuvia.

Tuhannen ja yhden yön projektit

Olen tuhannen ja yhden projektin ihminen. Nautin kotona harrastamisesta, esim. käsitöistä, palapelien rakentamisesta, piirtämisestä, puutarhanlaitosta ja muista pihatöistä, viher- ja hyötykasvien kasvatuksesta, leipomisesta sekä muista omavaraisuutta tukevista keittiöpuuhista kuten hillon teko ja mehustus ja muusta sellaisesta pienestä puuhasta.

Useinmiten minulla on myös kaikkia nuita edellämainittuja projekteja kesken ja kun edellinen valmistuu niin uusi alkaa yleensä samantien. Esimerkiksi käsitöistä kesken on neulostilkkupeitto, 5-7 erilaista ristipistotyötä, muutamat sukat, pari kaulahuivia, hameen teko, vaatteiden korjaus ja housujen lyhennys sekä muutama muu pienehkö projekti.

Luonteeseeni kuuluu myös innostua joksikin aikaa kustakin projektista vuoronperään niin että kaikkea tulee tehtyä mutta ei välttämättä kovin nopeasti. Tällä hetkellä ristipistot on in. Minulla on kesken kolmen kuvan sarja jotka tulee kehystettynä meidän keittiön seinälle.
Ensimmäisessä kuvassa on herkkusieni,
toisena herkkutatti joka on ihan viimeistelyä vaille valmiina ja viimeiseksi tulee vielä kanttarelli josta ei vielä ole valmiina pistoakaan joten ei ole kuvaakaan.

ExLibris

Olen pitkään haaveillut omasta ExLibriksestä. Sellaisen toteuttaminen on vain ollut hankalaa. Nyt tuli eteen tilanne että lainaan muutamaa omaa kirjaa päiväkotiin ja halusin merkitä ne niin että omaksi erottaa. Ei sitten muuta kuin koneen ääreen.

Ensiksi piti miettiä teema: Westie koirarotu, siihen ei kauaa mennyt. Sitten sopiva kuva. Google haku käyntiin ja valtava valikoima täytti ruudun. Ajattelin katsella sopivan kuvan jossa ei ole kummempia CopyRight merkintöjä vaikka kuva tuleekin niin yksityiseen käyttöön ettei se varmaan olisi haitannut.
Sopiva kuva siirrettiin kuvan käsittelyohjelmaan jota en ollut koskaan ennen käyttänyt mutta kokeilemalla ja leikkimällä ohjelmalla sain kuvasta muokattua mieleiseni tekstin kera.
Tekstinkäsittely ohjelmaa olin tottunut käyttämään enemmän ja sillä tein kuvaan loppu silauksen kuten kuvan koon ja muiden vastaavien osalta.

Tällainen siitä sitten tuli:





Mitä ExLibris on? "Exlibris on kirjan ensiölehdelle liimattava kirjanomistajamerkki. Nimitys tulee latinankielisestä sanasta "ex libris", joka tarkoittaa minun kirjani, kirja hyllystäni, kuuluu kirjastooni. Merkissä teksti on aina kahdessa osassa muodossa Ex Libris, jolloin L voi olla myös iso kirjain; käsitteenä exlibris-sana kirjoitetaan yhteen. Merkin oikeaoppinen paikka on kirjan etusisäkannessa, sen vasemmassa yläkulmassa, mutta sääntö ei ole enää tiukka. Kirjan kaunistukseksi tarkoitettu exlibris voidaan kiinnittää myös oikeaan ylänurkkaan, ettei se jää paperikannen läpän taakse piiloon." (Lainaus suoraan wikipediasta)

Uusi koti

Juhannuksen jälkeen juuri menneenä kesänä toteutimme yhden suurimmista haaveista joka on ollut koko yhteiselämämme ajan. Ostimme oman kodin.

Koti löytyi pienestä rivitalo yhtiöstä, metsän laidasta. Yhtiössä on 8 asuntoa joista neljä on kaksioita ja neljä on kolmioita. Me ostimme kolmion.

Asuntoomme kuuluu kohtalaisen kookkaat pihat talon kummallakin puolella. Ensi töiksemme aitasimme molemmat pihat ja rakensimme etupihalle portin, takapihalla oli portti valmiina. Nyt saa koirat kulkea pihassa miten haluavat. Etenkin kuumina loppukesän päivinä se oli aika luksusta kun sai olla kaikki ovet ja ikkunat auki yötä päivää eikä tarvinut pelätä koirien katoavan.

Sisällä ei juuri ollut akuutin remontin tarvetta mutta yksi huone oli mielestämme maalauksen tarpeessa. Maalipinnassa ei ollut mitään vikaa mutta värit eivät kerrassaan miellyttäneet. Emme halunneet "möhköfantin" väristä työhuonetta kun muuten asunnon värit ovat hyvin maanläheiset. Tokihan maalausurakan päälle oli pientä fixausta siellä täällä, naulan reikien paikkailua yms, mutta se hoitui joutuin appiukon kokemuksella. Kiitos appiukko.

Piha onkin sitten toinen juttu. Etupihalla kasvaa maailman rumin pylväskataja, joka on saanut kaatotuomion kunhan tuleva talvi väistyy. Samoin valtavan suuri Norjanangervo näki viimeisen päivänsä tässä taannoin syksyllä. Etupihalle on suunnitteilla pieni kasvimaa. Takapihalla on taas valtava vaahtera joka ei ole saanut kaatotuomiota vaikka viekin kaiken ravinnon pihanurmelta. Myös haravointi oli melkoinen urakka ja lehtiä oli pienellä pihallamme suunnilleen polveen asti.

Kotimme viihtyisyys projekteista lisää tuonnempana kunhan opin laittamaan kuvia tänne. (Olli lupasi opettaa jo 3 viikkoa sitten, muttei ole vieläkään opettannut.)

Blogittaminen

Blogi-sivuni nimi löytyi melkoisen pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen oman saunan lämmössä. Puhelimme, mieheni kanssa, kuluneesta päivästä ja päädyimme vertaamaan kahden ihanan koiramme erilaisuuksia.

Colliemme Triton, pian 6-vuotias, on ollut pennusta asti kuin itse rauhallisuus. Triton ei tiedä mitään parempaa kuin makoilla olohuoneen lattialla kun kaikki ovat kotona ja istuvat rauhassa paikoillaan. Jos joku liikkuu toki sitä pitää silmällä pitää, kuten kunnon paimenkoiran kuuluukin, mutta paikoiltaan ei sitä varten tarvitse nousta. Parasta on se kun perhe ei turhaa hötkyile vaan että ehtii koira itsekkin silmänsä ummistaa luottaen siihen että ihmiset hetken ovat paikoillaan.

Wesselimme Peppi, pian 10 kk, on parhaimmillaan kaikissa toimissa ja askarissa. Mitä tahansa teetkin tuo pieni täsmäohjus on mukana. Ehdotonta suosikkia on postin haku ja roskien vienti kun pääsee aidatulta pihalta ulos mutta kärkisijoilla pyörii myös kaikenlaiset puutarhatyöt ja siivous. Puutarhatöissä kaivetaan kovalla tohinalla ja tuhinalla sieltä mistä emäntäkin kaivaa ja välillä lipastaan märkä pusu emolle. Siivouksessa otetaan mittaa koirasta vastassaan imuri ja moppi.

Peppiä on miltei mahdoton saada väsymään. Kun Peppi juoksee mökillä vapaana kaksi päivää (ja myös pitkälle yöhön) niin on virkeystila siinä vaiheessa että mukana ollaan kaikessa mitä muutkin tekee mutta itse ei jaksa itselleen tekemistä enää keksiä.
Tehokkaampi väsytys taktiikka taisi olla tuparit. Kutsuttiin noin reilu parikymmentä vierasta jotka saapuivat ja lähtivät kuten kenellekkin sopi. Pepin toki myös piti kaikkien tulot ja lähdöt seurata sekä kuten kunnon emännän tuleekin niin toki myös piti jututtaa ja hauskuuttaa kaikkia vieraita tasapuolisesti. Kun 10 tuntiset tuparit olivat ohi ja viimeisetkin vieraat lähtivät oli koira kadonnut. Pieni löytyi sängyn alta nukkumasta ja kun jututtaa yritti tuli sieltä vastaukseksi vain vihainen murina: "antakaa mun nyt olla rauhassa".
Tupareita seuranneena aamuna Peppi oli taas valmiina toimimaan kuudelta aamulla eikä noin 2 tunnin metsälenkki isännän kanssa iltasella tuntunut missään.

Meidän arkemme siis on monessa kohtaan wesselin wäsytystä. Kaikessa ollaan mukana 130 prosenttisesti.