Pekka

Tämä tarina jonka luet nyt tästä, on kuvaus Pekasta järkevästä.
Hän itsepäinen oli kuin pakana, mutta pysyi aina sanansa takana.
Sanat poikasen neli vuotiaan, näet myöskin tarkoin punnitaan.

Oli Pekka todella järkevä mies, ihan kaiken hän ties.
Politiikan, tyttöjen laitteet fiinit,
sekä leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä-kirjainta ollenkaan Pekka ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri ja isästä itä,
mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.

Oli Pekka äitinsä mukana kirkolla osuuskaupassa.
Kun villakoiran näki hän siellä, ei sellaista näe kotikylän tiellä,
ja Pekkako huudahti "jellona hui!", niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti, nyt lailla äidin parhaan selitti, laps' ois joutunut harhaan,
"Se on koira lapseni. Eikä saa noin jellonaks' sanoa leijonaa."
"Te on jellona", tokaisi Pekka vain, voi äitejä tottelemattomain.

Kotimatkalla äiti siis ankarasti Pekkaa näin nuhteli portille asti.
Kun vihdoin päättyi se saarnanpito, Pekka tuumasi "aika ito te jellona tentään olikin".
Voi äitejä huokaat sinäkin.

Kun Pekkaa pantiin nukkumaan niin äiti puheli murheissaan,
"Nyt Taivaan Isälle kerro se miten paha olit päivällä äidille,
ei Taivaan Isäkään sallia vois että äidin poika noin ilkeä ois".

Heti aamulla äiti Pekalta kysyi,
miten ihmeessä mielessäkin pysyi
tuo pikku juttu kaiken yötä
vaikka äideillä on niin paljon työtä,
"No lapseni mitä Jumala sanoi,
kun omani häneltä anteeksi anoi?"

Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
kun ne kilpaa kanssa auringon nyt loistivat,
Pekka kun haukoitteli ja vastasi:
"Jumala kumatteli titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin.
Kat hattumpaa, kat hattumpaa. Titä jellonakt minäkin entin luulin."

(Lainaus "tuntemattomalta" runoilijalta)

Siskoille sukat

Tuhansien projektien keskellä otan välillä nk. teemoja. Niitä voi olla esim. pipota piiperoiset, tossuta tutut tai sukita siskot. Viimeisin teema on ollut Sukita siskot.

Todellisuudessa olin ensin tekemässä sukkia itselleni kauniista sinisestä langasta mutta sukat olivat hivenen ahtaat joten sirompi jalkainen isosisko saa ne. Sitten tuli vihreän langan vuoro, rakastan vihreää mutta kun kaveri, joka tietämättään auttoi projektissani, kertoi tekevänsä tietyn kokoisia punaisia villasukkia päätin sukittaa siskot. Kaverini tekemät punaiset villasukat olivat nimittäin juuri toisen isosiskoni kokoa. Vihreästä tuli siis sukat pikkusiskolleni, onneksi on suht saman kokoinen jalka. Vielä päätin aloittaa kolmansien sukkien teon ja antaa ne kälylleni, sisko hänkin.

Viimeiset sukat on vielä ihan hieman vaiheessa ja kaikki on päättelemättä. Ehkä täksi jouluksi lopullisesti valmiiksi siskojen sukat ja tässä kuvia.