Restaurointia modernisoiden?

Talon ostamiselle on monia eri lähtökohtia. Jos siis lähdetään siitä, että talo ostetaan eikä rakenneta itselle. Joku haluaa uuden, toinen vanhan. Joku haluaa muuttovalmiin ilman lähiajan remonttitarpeita, toinen kaipaa Projektia(tm). Aiheesta on käyty kautta aikojen kädenvääntöä, mutta ihan turha toisen tarpeita on lähteä mollaamaan tai arvostelemaan. Jokainen hankkii sellaisen kodin, kuin itselle on parasta. Tai ainakin toivottavasti.

Itse olen asunut monta vuotta lapsuudestani/nuoruudestani -57 valmistuneessa OKT:ssa, ja rouva R taas muutti juuri valmistuneeseen lapsuudenkotiinsa suoraan laitokselta. Eli kummallakin on kokemusta vanhemman talon metkuista. Vaikka eihän tuo rouva R toki vanha ole, en mä niin sanonut!

Kun ruvettiin taloa katselemaan Vaasasta, niin aika nopeasti kävi ilmi, että tämänkään seudun hinnoilla uutuuttaan kiiltävään ei meidän budjetti riitä.  Toisaalta, nykytontit ovat kooltaan yleensä jossain naurettavan ja koomisen välimaastossa, eikä noiden uusien alueiden ilmekään kovin miellyttävä ole ensimmäiseen kymmeneen, viiteentoista vuoteen. Näistä syistä johtuen valinta oli tavallaan kovin helppo. Haasteena oli enää löytää riittävän hyväkuntoinen kohde, jota ei olisi pilattu remonteilla.

Valitettavan monessa kohteessa oli yritetty tehdä jotain, tai ehkä tehtykin, mutta jälki oli käytännössä sellaista, että melkein hirvitti. Ymmärrän toki, että se viimeinen listoitus voi tuntua liian vaikealta. Tai lattian oikaisua ei aina jakseta tehdä, vaikka siihen uusi pinnoite laitetaankin. Mutta silti. Rajansa kaikella. Lisäksi moni talo on vuosien varrella pilattu homekuntoiseksi, kun ei ole osattu ottaa rakennusfysiikkaa huomioon. Kosteutta on aina ilmassa, ja sitä syntyy elämisestä. Olisi syytä saada se kosteus rakennuksen sisältä jonnekin muualle kuin tiivistymään rakenteiden sisään.

Ja tämä liittyy asiaan miten?

Kun ostaa vanhan talon, niin kärjistettynä on kolme vaihtoehtoa. 1) Sen voi restauroida mahdollisimman lähelle alkuperäistä. 2) Sen voi modernisoida viimeisen päälle nykyaikaisen näköiseksi. 3) Siinä voi asustella tekemättä juuri sen kummempia remontteja.

Tuo viimeinen kohta harvoin on mahdollista toteuttaa, ainakaan jos talolla alkaa olla ikää useampi kymmenen vuotta, ja siinä on tarkoitus itsekin asua pidemmän aikaa. Ja aika harva remonttiprojekteista taitaa täysin kuulua kumpaankaan noista jäljellejääneistä ryhmistä, vaan ne ovat sekoitusta molemmista. Nettifoorumeilla kyllä kerrotaan projekteista, joissa on ostettu rintamamiestalo, ja pistetty remonttiin vähintään ostohinnan verran rahaa. Kohde on kaivettu esiin salaojituksen takia, mahdollisesti lisätty korkeutta kivijalkaan, kaivettu kellarinlattia täysin auki ja rakennetu se uusiksi. Ulkovuoraus on revitty auki ja poistettu kaikki eristeetkin, laitettu uudet ja uusi seinäpinnoite. Katto on purettu, ja rakennettu kokonaan uusiksi. Ja luonnollisesti sisätilat ovat saaneet kokea vastaavan myllerryksen. Käytännössä talosta on jäänyt jäljelle runko, kaikki muu on uusittu.

Tulee vain mieleen, että olisikohan järkevämpää ollut tässä tapauksessa rakentaa uusi talo...

Vaikka tässäkin talossa on paljon tekemistä, niin meidän tarkoituksena ei kuitenkaan ole kadottaa talon luonnetta. Mitä se luonne sitten ikinä tarkoittaakaan... Tarkoitus ei myöskään ole restauroida tätä kohdetta, vaan rakentaa tästä mahdollisimman toimiva kokonaisuus.  Esimerkiksi sähköt ja tietoliikennekaapelointi rakennetaan nykystandardien mukaan. Ja koneellinen ilmanvaihto olisi tarkoitus laittaa. Jälkimmäisestä voi olla montaa mieltä, mutta käytännön tilanne vain on, että tällaisessa lättänätalossa, jossa ei piippukaan ole keskellä taloa, on vaikea saada riittävää vaihtuvuutta pelkällä painovoimaisella. Lisäksi kellarin tiloja on tarkoitus ottaa laajempaan käyttöön, joten sielläkin täytyy tuota ilmakuviota miettiä.

Meillä ei lisäksi ole tämän projektin kanssa mikään tulipalokiire. Keittiökuvio ikävä kyllä vähän meinaa painaa päälle, koska kaapit on jo tilattu, mutta ei tässä nyt vielä paniikki ole päällä. Niinpä tarkoituksena on tehdä asiat sillä tavalla, että ei harmita heti seuraavalla viikolla. Eikä mielellään vielä ensi vuonnakaan.


Tämä tulevaisuuteen katsominen näkyy mm. siinä, että keittiössä vedetään verkkokaapelit myös jääkaapin ja uunin luo. Ei noilla meidän vehkeillä vielä nettiin pääse, mutta joku voi tulevaisuudessa haluta surffata jääkaapilla vaikka reseptisivuilla. Ja tässä vaiheessa se kaapelin vetäminen on vielä kohtuullisen helppoa ja edullista. Sähköistyksen lisäksi olen ajatellut tässä yhteydessä uusia lämmitysputket. Kyllä ne kuulemma vielä kestäisivät, mutta vakuutusyhtiö on toista mieltä. Ja jos ei niitä uusi nyt, niin ei niitä kyllä uusi kovin helpolla seuraavaan 20 vuoteen.

Sama asia näkyy myös työkaluissa. Kun muuttaa ensimmäiseen omakotitaloon, niin erittäin todennäköisesti työkaluvarastosta puuttuu kohtuullisen monta asiaa. Vuosien varrella on tullut huomattua, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Ei toki sitä kalleintakaan. Mutta pääosin jos hankkii halvan vehkeen, niin joutuu pian hankkimaan myös sen hyvän. Tai sitten menettää hermot joka ikinen kerta sitä rimpulaa käyttäessään. Niinpä pyrin aina vähän tutkimaan asiaa ennalta, ja ostamaan sitten sellaisen kapistuksen, jossa hinta/laatusuhde vaikuttaisi olevan kohdallaan. Se voi toki jossain tapauksessa tarkoittaa, että tulee hankittua se halpa, jos se riittää tarkoitukseensa.

Hanskat naulaan ja homma käyntiin

Lopulta tuli se hetki, kun sai ottaa sorkkaraudan käteen, ja ruveta kiskomaan listoja irti. Aina välillä meinaa vähän hirvittää, kun tiedostaa kuinka vähän sitä oikeasti vielä tietää tällaisesta remontoinnista. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että ei ole tyhmiä kysymyksiä. On vain tyhmiä kysyjiä, eikun siis mites se nyt taas menikään. Ja kun tiedostaa omat rajansa sekä pysähtyy riittävän usein miettimään, niin kyllä sitä projektista selvitään. Täytyy myös se mainita tässä kohden, että vaikka itse ei ole kovinkaan isoja juttuja tullut tehtyä, niin aika monta hetkeä on tullut vierestä seurattua isän ja jo edesmenneen isän isän remontteja. Voisi siis sanoa, että "jonkinlainen" käsitys asioista on jo ehtinyt muodostua... Kiitoksia myös isälle konsultointiavusta!

Mutta mennäänpäs asiaan. Ennen kuin keittiön kimppuun pääsi todenteolla, niin piti vaihtaa vessan hana. Kuulemma bideesuihkulle on sen verran tarvetta, että tuo nyt vain oli tehtävä. Yllättävän kallis operaatio muuten osien osalta... Taisi loppujen lopuksi tulla hintaa osille melkein 200e.

Pariin otteeseen konsultoin tuttua putkimiestä puhelimitse. Kiitos Jonzu! Ja luulin homman olevan kunnossa, etenkin kun olin näyttänyt osia rautakaupan myyjällekin. Päivän toisen rautakauppareissun ja lisäpuhelinkonsultoinnin jälkeen alkoi mieleen hiipiä pieni epäilys. Ja kolmannen reissun kohdalla piti todeta, että olisi vain pitänyt tehdä asiat kunnolla heti aluksi, eikä yrittää säästää. :)

Lattiasta tulee siis putket, joihin piti laittaa n. 15cm jatkopalat, että ylsivät hanan putkiin asti. Yritin uudelleenkäyttää noissa jatkoksissa olleita liittimiä, mutta ne osoittautuivat lopulta erilaisiksi kuin täkäläisessä rautakaupassa olevat eivätkä tiivistehelmet sopineet yhteen. Lopulta oli helpointa ostaa kokonaan uudet liittimet. Mutta, nytpä tiedän miltä näyttää helmi, ja mitä tarkoittaa putkihommissa supistaja. Ei siis turha operaatio tuokaan.

Kun vessa oli vielä kohtuullisen siisti.

Keittiössä tarkoituksena on repiä kaikki pois, jopa seinä/katto/lattialevyt, ja rakentaa asiat uusiksi tukirakenteiden pinnoilta lähtien. Onhan se aika raju operaatio, mutta totesin parhaaksi tässä kohden tehdä asiat pidemmän kautta. Tietääpä sitten oikeasti talon rakenteet noilta osin, niin voi soveltaa myöhemmin, jos se vain on mahdollista.

Lisäksi on paljon helpompaa repiä pois noin paljon, niin ei tarvitse varoa mm. seinälevyjen osalta. Etenkin kun tuolta pitää repiä niitä vanhoja sähköjäkin pois. Ja saa sitten sen lattian oikaistua samalla.

Toisen päädyn kaapistot. Nämä purettiin ensimmäisenä, kun eivät olleet missään käytössä.

Kaappi sisältä. Ne oli kasattu tuossa paikan päällä, joten lähtivät pois vain palasina. Oli kyllä kohtuullinen palapeli tuo...

Ja tässä seinä kaapiston alla. Värit kertovat omaa historiaansa. Lamppu se vain ei halunnut lähteä irti.

Rouva R:kin halusi tehdä osansa.

Vaikka maailma kaatuisi ympäriltä, niin lamppu pysyy!

Toinen puoli keittiöstä ennen purkua.

Vanha liesituulettimen hormi. Vähän oli päässyt falskaamaan molemmista päistä, rasvakerrostumaa oli...

Ja nuo pitäisi vielä saada tiluksilta poiskin...

Arkeologisia kaivauksia. Selkeästi oli kaapisto rakentunut usemmassa osassa,
ja jotain muutoksiakin oli ilmeisesti matkan aikana tullut.

Insinöörit työn touhussa.

Kyllä. Lasit oli oikeasti noin huurussa.

Huomaa uusiokäytetty lauta. Hieman on ehkä betonia havaittavissa valun jäljiltä.

Tällä hetkellä keittiö on purettu lattiaa lukuunottamatta. Taitaa siellä lisäksi joku sähköjohto ja pari rasiaa olla vielä paikoillaan. Tänään tulee putkisetä paikalle poistamaan patterin ja vaihtamaan muutaman venttiilin pannuhuoneen puolelle. Sen jälkeen pääseekin sitten tuon lattian kimppuun.

Muutto remontin keskelle?

Remonttisuunnitelmia

Talo oli tosiaan siinä kunnossa, että sinne pystyi muuttamaan sisään, ja aloittamaan remontit vasta sen jälkeen. Toki jos perheessä olisi lapsia, niin olisi varmaankin pitänyt miettiä asioita vähän eri tavalla. Mutta kaksi aikuista ja kolme koiraa selviää kyllä, kunhan johonkin saa päänsä kallistaa.

Tulossa olevat isommat remontit ovat käytännössä: keittiö, huonejärjestyksen muuttaminen (vähän seinien siirtoa, ikkunajumppaa, vessan siirto, ynnä muuta pientä) ja julkisivuremontti jonkinlaisen kattojumpan kera. Lisäksi lämmitysjärjestelmälle täytyy jossain vaiheessa tehdä jotain. Talossa on tehty salaojat ja uusittu kylppäri joskus 1990-luvun loppupuolella. Lisäksi käyttövesiputket on uusittu. Kolme isoa jumppaa on siis jo hoidettu.

Ennen muuttoa meillä oli ajatuksena aloittaa tuosta huonejärjestyskuviosta. Tässä oli taustalla se, että olisipa sitten saanut nopeammin isomman osan tavaroista lopullisille paikoilleen. Onneksi kuitenkin tulimme järkiimme.

Muuton jälkeen selvisi varsin nopeasti, että keittiöstä täytyy aloittaa. Kyllähän sitä käyttämään pystyi, mutta varsin kulunut se oli monin paikoin. Ja tavallaan se on helppo kuvio, kun seinät pysyvät pääosin paikoillaan ja ikkunaakaan ei siirretä. Mitä nyt vähän pienennetään... Mutta tästä lisää myöhemmin.

Eikös jääkaapin pesuun kuulukin ovien irroitus? Huomaa myös tilanteeseen
tyytynyt perheen keskimmäinen. Missä on peti (ja lauma), siellä on koti.

Muuttolinnun lailla?

Mutta ennen kuin remontteja pystyi aloittamaan, niin piti vielä hoitaa yksi sellainen pieni asia kuin muutto. Allekirjoittaneen roudaritaustan takia oli havaittavissa jonkinasteista perfektionismihalua kaikessa pakkaukseen ja muuttoon liittyvässä.

Valitettavasti aikataulut pettivät, ja tavaroiden pakkaus ei ollut ihan niin hyvällä mallilla, kuin olisin toivonut. Pahoittelut muuttajille! Tosin, aika paljon kauheampia muuttoja on kuulemma väellä tullut vastaan... Joten ehkä se nyt ei ihan pieleen mennyt, vaikka itseä jäi harmittamaan.

Muuttoviikolla tuli ajeltua muutama kilometri. Lempäälä-Vaasa on kuitenkin n. 260 km. Tiistaina ajoimme ensin rouvan R:n kanssa yhden kuorman Lempäälästä Vaasaan, ostimme talon ja muutimme sisään. Torstaina ajoin töiden jälkeen takaisin Lempäälään pakkaamaan asiat loppuun asti. Niin, työnantajalla on siis konttorit sekä Vaasassa että Tampereella (monen muun kaupungin lisäksi), joten olin aloittanut työt Tampereella, ja siirryin sitten Vaasan konttorille muuton jälkeen. Mutta ennen muuttoa tein jo muutaman päivän satunnaisesti Vaasan konttorilla, kun siellä suunnalla satuin olemaan.

Perjantaina hain töiden jälkeen kuorma-auton, ja se pakattiin mahtavien veljien kanssa valmiiksi. Yksi tärkeimmistä kriteerireistä allekirjoittaneella muuttoauton osalta on, että siinä pitää olla takalaitanostin. Tämän jälkeen ajoimme Miikkan kanssa Vaasaan tuolla kuorma-autolla, joka piti aivan järkyttävää meteliä. Korvatulpat olisi tarvinnut, mutta sitten tuosta hereillä pysymisen takia mukaan nakitetusta seurasta olisi ollut aika paljon vähemmän apua... Lisäksi öljyn varoitusvalo syttyi kun lähdimme Lempäälästä liikkeelle. Soitin vuokraamoon, josta sanottiin sen olevan normaalia, sammuisi kuulemma pian. Melkein jo meinasi alkaa hirvittää.

Lauantaina aamupäivällä auto purettiin Vaasassa, ja tämän jälkeen ajoimme Miikkan kanssa takaisin Lempäälän. Palautin auton, kävin yksissä juhlissa, ja siirryin kavereille nukkumaan. Sunnuntaina hain loput tavarat vanhasta asunnosta ja ajoin Vaasaan. Oli muuten harvinaisen mukavaa ajella hiljaisella kevyesti ohjautuvalla autolla tuo matka! :)

Viimeinen näkymä vanhaan kämppään. Olihan se vähän haikea hetki.

Monikin meille kommentoi, että miksi ette ottaneet niitä muovisia muuttolaatikoita. Ne kun on niin paljon kätevämpiä kuin paffilaatikot! Niin, onhan ne toki mukavampia kantaa ja pinota autoon. Mutta aika kalliiksi olisi tullut. Etenkin kun Vaasan päässä meillä tulee osa tavaroista jäämään kuukausiksi laatikoihin remontin takia. Ja lisäksi pakkaus oli alkanut jo 3kk ennen muuttoa... Olisi siinä tullut vuokralaatikoille hintaa.

Tämän muuton uusi kokeilu oli käsikiristekalvo, jota joku saattaisi elmukelmuksikin nimittää. On toki vahvempaa kuin ruokapuolella käytetty kelmu... Ostin sitä yhden rullan, ja ostan kyllä seuraavaankin muuttoon. Hiukan se hankaloittaa joidenkin tavaroiden kantamista, kun onhan tuo nyt aika liukasta. Suojasi kuitenkin sen verran kivasti arkoja huonekaluja, ja mahdollisti suojapahvien laittamisen ilman teippiä, että todettiin toimivaksi ratkaisuksi.

Pyrimme jokaiseen laatikkoon kirjoittamaan sen sijainnin Vaasan päässä. Ihan liian usein muutoissa joutuu arpomaan, että minnekäs tämä 'Isän villahousut'-maininnalla oleva laatikko oikein meneekään... Ihan jokaisen huonekalun osalta tuo ei valitettavasti toteutunut, mutta mielestäni homma toimi riittävän hyvin.

Kalvoon sai suoraan kirjoitettua ohjeet kantajille. Toimi!

Laatikkoa laatikon perään. Naurettiin jossain vaiheessa rouvan kanssa, että tää muutto oli 'Sponsored by Chiquita, Rainbow ja Alko'. Viinipullolaatikot on aivan loistavia kirjalaatikoita. Niistä ei tule liian raskaita,  ja kestävät kuitenkin hyvin.

Pakatessa roiskuu. Ja kun ei talossa ollut yhtään laastaria enää tässä vaiheessa. Jostain kumman syystä sähköteippiä sen sijaan löytyy roudarin taloudesta enemmän kuin tarpeeksi.... Ja vieläpä sellaisia vähän käytettyjä rullia.

Pitihän se yksi roudauscasekin saada tähän muuttoon. Ja tuonne sai myös hukattua pari taulua ja peilit, jotka meinasivat aiheuttaa allekirjoittaneelle vähän harmaita hiuksia.

Sinne sitä tavaraa alkaa kertyä.

Eikö kukaan muistanut mainita Aimolle, että nyt oli kyseessä muutto- eikä haravointitalkoot.

Auto valmiina purkuun Vaasan päässä. Kellariin menneet tavarat vietiin ensin.

Vain murtovaras kulkee ikkunasta. Tai sitten laiskat muuttajat. Tuo oli juuri sopivalla korkeudella, säästyi aika monta askelta kun ei tarvinnut etuoven kautta kulkea. Ainoastaan pyykkikone ja arkkupakastin vietiin ovesta. Jopa sohva meni tuosta ikkunasta. :)

Pitäisiköhän Onnille kertoa, että yleensä ne varkaat vievät sitä tavaraa toiseen suuntaan...

Kiitokset kaikille muuttajille! Molemmissa päissä homma toimi paremmin kuin hyvin, ja allekirjoittanut ehti jopa vähän ottaa kuvia tällä kerralla. :) Mihin sitä ihminen joutuisikaan ilman ystäviä? Etenkin kun haluaa nuukailla, eikä tilata muuttofirmaa paikalle...

Ostetaan: 'Lisää aikaa remonttioppaiden lukemiseen'

Kun tavarat oli nyt lopulta saatu Vaasaan, ja Lempäälä oli taaksejäänyttä elämää, niin allekirjoittanut pystyi vihdoinkin hengähtämään helpotuksesta. Nyt ei ollut enää mitään ressattavaa. Tai näin ainakin siis luulin.

Kaikenlaista pientä järjestelyä ja puuhaa riitti ihan omiksi tarpeiksi asti. Etenkin kun olin vielä päättänyt livistää kaupungista muualle heti ensimmäisenä viikonloppuna. Piti käydä yhdet festarit hoitamassa siinä välissä. Toisaalta, vaikka se oli rankkaa, niin toi tietyllä tavalla hyvää vaihtelua tähän muuttokuvioon. Keikkailu on sen verran kokonaisvaltaista, että ei siellä kauheasti ehdi muuta miettiä. Ainakaan silloin kun on veto menossa.

Aina pala kerrallaan saatiin kuitenkin asioita eteenpäin tarkoituksena saada keittiöremontti alkuun mahdollisimman nopeasti. Kolmen keittiökalustefirman kanssa käytiin neuvotteluja, ja lopulta valinta oli helppo. Yksi olisi pystynyt lupaamaan tarjouksen vasta elokuun lopussa (!??!?, muilta sen sai parissa päivässä...). Kahdesta jäljelle jääneestä vaihtoehdosta toisen suunnittelija oli selkeästi myyjätaustainen ja toisen suunnittelijataustainen. Ei tuo lopullinen vaihtoehto se halvin ollut, mutta jäi turvallinen olo, kun itse ei tarvinnut ottaa ihan kaikkea huomioon ja yrittää muistaa jokaista yksityiskohtaa, vaan suunnittelija oikeasti yritti miettiä asioita toimiviksi.

Halvemmalla olisi toki päässyt ostamalla keittiön esim. Ikeasta (jäi pois laskuista, koska sieltä saa kalusteita vain 20cm monikerroin, ja meillä on tarvetta mm. 30 ja 50cm leveille rungoille), tai Gigantista (kalusteet tulevat Ikea-tyyliin palasina). Mutta eipä tuo nyt mikään mahdoton hinta sitten loppujen lopuksi ollut sieltä valitustakaan paikasta, ja tulevatpa nyt valmiiksi kasattuina.  Kodinkoneet päädyimme ostamaan muualta, kun sieltä sai samaan rahaan enemmän ominaisuuksia.

Olin aluksi ajatellut, että keittiö olisi periaatteessa kohtuullisen simppeli kuvio. Ongelmaksi vain tuli, että monta muuta koko loppuprojektia koskettavaa asiaa piti ratkaista jo tässä vaiheessa. Keittiöön kun ei kuitenkaan haluaisi koskea kovin isolla vasaralla seuraavaan "20 vuoteen". Sähköt muuttuvat, ja päätin melkein heti, että tehdään ne täysin uusiksi. Lisäksi koneellinen ilmanvaihto oli ruvennut kiinnostamaan. Ja lämmitysjärjestelmämuutoksen myötä piti vielä selvittää, että tarvitseeko lattialämmitys ottaa huomioon ja rakentaa sille putkitus. Ja toki piti vielä kilpailuttaa ikkunafirma.

Kaiken tämän ohella piti lukea mahdollisimman paljon vanhojen talojen remonttioppaita, kestäviin ja homehtumattomiin rakenteisiin liittyviä tekstejä sekä ylipäätään ihmetellä, että mitä kaikkea sitä pitääkään ottaa huomioon. Ei meinaa tunnit riittää päivässä kaikkeen tähän. Kun pitäisi vielä töissäkin ehtiä käydä jossain vaiheessa...

Muutaman kerran on kyllä käynyt mielessä, että jos olisi joku tuttu raksatyyppi, jolta voisi kysyä konsultaatiota... Onneksi tietoa on nykyään saatavilla netistä enmemän kuin riittävästi, jos vain osaa etsiä. Se toki vaatii aika tiukkaa lähdekritiikkiä monin paikoin...

Sisätilojen remontin lisäksi jossain vaiheessa pitäisi jaksaa miettiä tuota puutarhaakin. Sieltä on nyt jonkinlainen määrä puskaa kaadettu, mutta vielä ei mitään isoa ole tehty. Lupa tontilla olevien puiden kaatamiseen kuitenkin on. Vielä kun joku keksisi helpon tavan päästä noista kivistä eroon. Noita isoja siirtolohkareita on ns. "riittävästi" tällä tontilla...

Tontti jatkuu samanlaisena tuosta oikeasta laidasta varmaankin 15 m metsän siimekseen.

"Remontoijan unelma"

Mistä kaikki alkoi, ja miten tähän on päädytty. Miten tällainen savossa ja karjalassa kasvatettu pohojalaane, jolla on kokemusta myös kymiläisistä ja hämäläisistä ja on naimisissa lappilaisen kanssa, löytääkin itsensä yllättäen ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta.

Historian pölyjä puhaltelemassa

Kun 10v sitten (no huh huh, kun aika kuluu...) sanoimme toisillemme "Tahdon" Torniossa, meille oli jo selvää, että kerrostaloasuminen on vain välivaihe. Sitä välivaihetta kesti kuuden enemmän tai vähemmän pitkän vuoden ajan. Onneksi talon sijainti oli ulkoilusta nauttivan unelma. Hervannan laitamilla, oikeaan metsään oli matkaa korttelin verran, ja muutenkin luonto oli lähellä. Asunto oli tilava kaksioksi, mutta silti meidän elämäntavalla tuo vain kaksi huonetta oli vähän ongelma.

Seuraava etappi olikin sitten rivitalon pätkä Lempäälässä. Ainahan se ensiasunnon osto on jossain määrin hyppäys tuntemattomaan, mutta onneksi sijainti sen kuin parani. Vaikkakin tämäkin sijaitsi alueen korkeimman mäen päällä vesitornin juurella. Täällä oli metsä vielä lähempänä, mustikoita kasvoi ihan talon ohi vievän tien takana, ja urheilumahdollisuudet vielä kertaluokkaa paremmat. Tosin, uimahallia ei Lempäälästä löytynyt, mutta kuntosali/hiihtolatu/jäähalli/urheilukenttä olivat ihan kiven heiton sisällä.

Nyt huoneita oli jo kolme. Ja luonnollisesti myös oma sauna. Se oli luksusta, vaikka olikin vain sähköllä toimiva. Tämä asunto muuten löytyi hämmentävän nopeasti. Tiistaina käytiin alustavasti pankissa kysymässä, että minkä verran voitaisiin rahaa saada. Ruvettiin vähän kartoittamaan tilannetta, että mitä sillä rahamäärällä on hankittavissa. Ja perjantai-iltana hyväksyttiin myyjän vastatarjous. Ei sitä nyt hyvänen aika kannata liikaa ressata ja säätää.

Omakotitalo oli kuitenkin jatkuvasti haaveissa. Tampereen seudulla niiden hinnat vain tuntuivat saavuttamattomilta. Etenkin kun kahta autoa ei tässä vaiheessa haluta, ja ihan pommiakaan ei mielellään ostaisi. Meillä ei lisäksi ollut mitään syytä lähteä Lempäälästä pois. Viihdyimme siellä, ja vaikka Tampereen seutu ei koskaan ollut ruvennut tuntumaan "kodilta", niin kyllähän 10v aikana tienoot oli kuitenkin varsin tutuiksi ja turvallisiksi tulleet. Lisäksi työpaikan saanti ei allekirjoittaneelle ole ihan niin selvää.

Vaasan veri ei vapise

Olin kuitenkin jo jonkin aikaa jutellut eräässä kaveriporukassa, että työpaikan vaihto oli ruvennut kiinnostamaan. Erään kerran kaverini sitten laittoi linkin (kiitos Joonas!), että heillä olisi firmassa IT-säätäjän paikka auki. Oli toki varsin lähellä sitä mitä olin opiskeluaikana tehnyt, mutta vähän meni sivuun silloisesta työstäni. Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä, koska aina on hyvä vähän seurata, että minkä verran omalla ammattitaidolla on markkinoilla kysyntää. Tehtävä oli sijoitettu Vaasaan, mutta varovaisesti antoivat ymmärtää, että sitä mahdollisesti pystyisi hoitamaan myös Tampereelta.

Jo varsin varhaisessa vaiheessa prosessia tuli kuitenkin selväksi, että Vaasa on se ykköstoive firmalle. Niinpä tulin ensimmäisestä haastattelusta kotiin ja esitin rouva R:lle kysymyksen "Miltäs Vaasa kuulostaisi?" Rouva R sitten pisti vastapalloon 'Joko saa alkaa pakata?' Rakastan tuota naista, joka meillä asuu!

Vaikka prosessi työnhaun osalta tuntui pitkittyvän, niin jostain syystä meillä oli molemmilla jo kohtuullisen aikaisessa vaiheessa varsin varma olo tästä kuviosta. Moni asia tuntui loksahtavan paikoilleen, kuten neliökulmio pyöreään reikään. Eikun miten se nyt siis menikään... Totta kai luopumisen tuska oli selvä. Olihan meillä sosiaaliset ympyrät varsin tiivisti Lempäälässä. Mutta siitä huolimatta oli jotenkin selvä tunne siitä, että meidän oli tullut aika lähteä kohti uusia haasteita.

Kevään aikana kävimme Vaasassa muutaman kerran asuntoja katsomassa. On muuten hiukan hankalaa harrastaa tuota, kun välimatkaa on 250km/suunta ja taloudessa kolme koiraa.... Onneksi Lempäälästä löytyi koirille hoitaja tarvittaessa (kiitos Saaruska!) ja Vaasassa sukulaisten talo oli aina avoinna. Muutaman rivarikämpän jälkeen kävi selväksi, että lähtökohtaisesti yrittäisimme löytää omakotitalon. Ja jos sellaista ei sattuisi löytymään, niin sitten voitaisiin harkita myös rivaria. Mutta aika nopeasti rivarikämpät jäi tosiaan pois listoilta.

Prosessia ei kuitenkaan voinut polkaista toden teolla käyntiin ennen kuin allekirjoittaneen työtilanne oli ratkennut.

"Eiköhän me voida siirtyä neuvottelemaan työn ehdoista"

Lopulta tuli eteen se hetki, että sain työsopimuksen käteeni ja asiat alkoivat tuntua paljon todellisemmilta. Tarkoitus oli aloittaa Tampereen konttorilla 14.4., ja siirtyä Vaasaan syyskuun alkuun mennessä. Tässä vaiheessa piti pistää renkaat sutimaan myös Lempäälän kämpän myynnin osalta. Hiukan jännitti päällä ollut taloustilanne, etenkin kun merkkejä asuntojen myyntiaikojen venähtämisestä oli alkanut kuulua vähän joka suunnalta.

Kaksi välittäjää meillä kävi kämpän katsomassa, ja oli täysin selvä, että kummalle firmalle myynti annettaisiin. Välittäjien arvio kämpän arvosta oli varsin erilainen (eroa >10 000e) ja lisäksi halvemman hinnan kaveri ei todellakaan ollut myyjähenkinen. Epäili myynnin kestävän vähintään muutaman kuukauden ja muutenkin oli jotenkin kauhean passiivinen siinä hommassa.

Muutaman mutkan kautta kämppä päätyi nettiin aprillipäivän iltana 1.4. joka oli tiistai. Ensimmäinen katsoja olisi halunnut tulla jo keskiviikkona, mutta saatiin aikataulut sovitettua kaikkien osalta perjantaille. Lauantaina aamulla saatiin tarjous, joka hyväksyttiin yhtään rykimättä. Jos ostaja tarjoaa sen, mitä oltiin pyydetty, ja vapautumisaikakin oli 3 kk päähän, niin ei siinä kauheasti kannata miettiä... Meinasin laittaa sille toiselle välittäjälle kommentin, että saatiin muuten 15 000e enemmän kuin arviosi oli, ja myyntiaikaa oli vain muutama päivä. En sitten viitsinyt kuitenkaan. ;)

Yllättäen meillä oli edessä tarkka päivä, mihin mennessä pitäisi asunnon olla tyhjä. Tavallaan osui hyvään kohtaan tuo 1.7., muutto olisi kesäkuun lopussa. Allekirjoittaneella ei kuitenkaan lomaa olisi, ja kesäkuu näytti varsin kiireiseltä, niin vähän meinasi hikeä pukata.

"Pientä laittoa leimalle"

Etäisyydestä johtuen emme ihan niin montaa kohdetta päässeet katsomaan, kuin olisimme ehkä halunneet. Onneksi lähes kaikkien osalta tilanne oli varsin helppo. "Ei todellakaan tätä." Ymmärrän kyllä, että kuvilla halutaan pelata ja kaunistella, mutta remonttia vaativan kohteen tapauksessa on kyllä ostajan huijaamista, jos todellinen tilanne paljastuu vasta paikan päällä. Niin, vaikka Vaasan hintataso onkin Tampereen seutua matalampi, niin silti varsin nopeasti kävi selväksi, että uutta tai remontoitua hyväkuntoista kohdetta meille sopivalla tontilla/sijainnilla olisi turha edes katsella.

Rouva R:n eno lupautui lähtemään "renkaanpotkijaksi" aina kuin mahdollista, ja Miikalta saikin hyviä kommentteja ja huomioita kohteista. Kiitoksia tästä!

Eräästä kohteesta välittäjä oli halunnut laittaa kuntokartoituksen ennen kuin suostui sopimaan näyttöä. Kuntokartoituksen läpikahlaamisen jälkeen päädyimme jättämään kohteen väliin. Erään Vaasa-reissun yhteydessä tuo alkoi kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että sovimme välittäjän kanssa näytön. Huoneratkaisut eivät kuitenkaan tuntuneet järkeviltä, ja lisäksi hinta oli kuntoon (ja budjettiin) nähden sen verran kova, että päätimme skipata kohteen täysin.

Tämän jälkeen kävimme katsomassa aika monta kohdetta. Mikään ei osunut.

Jälleen kerran Vaasassa käydessämme alkoi rouva R miettiä asiaa uudestaan sukulaisrouvan kanssa. Pyörittelivät kohteen pohjapiirrosta ajatuksella, että entäs jos ei antaisi sisäseinien sijaintien haitata. Ainahan niitä voi muuttaa.... Tässä välissä myös kohteen hinta oli pudonnut melkein 30 000e, joka myös lisäsi kiinnostavuutta varsin paljon.

Niinpä allekirjoittaneelle tuli vielä yksi reissu Vaasaan, tarkoituksena käydä toistamiseen "potkimassa tuon kohteen renkaita". Tuon reissun yhteydessä tuli todettua, että laitettavaa löytyy, mutta kohde on siinä kunnossa, että muuttaminen onnistuu. Remonttia voisi sitten ruveta tekemään vähitellen, mitään ei olisi pakko tehdä etukäteen. Lisäksi kohde oli tyhjä, joten muutto onnistuisi suoraan eikä tarvinnut miettiä mitään väliaikaisratkaisuja.

Juhlan aihetta

Rupesimme hieromaan kauppaa ajatuksella, että vielä pitäisi vähän saada puristettua hinnasta pois. Asetimme ehdoksi itsellemme, että 5% pitäisi saada vielä hintaa alemmaksi, niin sitten se olisi meille tarkoitettu. Pienen kädenväännön jälkeen pudotus oli lopulta 10%. Nyt hinta oli pudonnut n. 30% siitä aiemmasta pyynnistä, ja vaikka remonttibudjettiin laitettiin näin aluksi n. 50 000e, niin silti kokonaissumma jäi alhaisemmaksi kuin mitä Lempäälän rivarikämpästä saatiin...

Nyt oli enää edessä siis muutto. Ja toki sitä ennen pakkauksen hoitaminen loppuun. Ja monta muuta asiaa.

Kohdetta oli myymässä kuolinpesä, ja tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta enemmän säätöä molemmille puolille. Niinpä tässäkin tapauksessa kauppakirjoja ei päästy allekirjoittamaan vielä kesäkuun puolessa välissä alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan päivä siirtyi juhannuksen jälkeen. Tiistaina 24.6. ajoimme ensimmäisen kuorman kanssa Vaasaan, kävimme ostamassa talon ja muutimme sisään. Mitä sitä nyt suotta jotain käsirahaa ruveta kauhean paljon etukäteen makselemaan. Paljon helpompaa kun hoitaa kaiken kerralla. :)

Siinä on homefie onnellisista B&B Villa Tossun omistajista uuden kartanonsa edustalla. Huomatkaa erityisesti allekirjoittaneen ylitsepursuava iloisuus. ;)

Tuona päivänä meidän hallintaan (ja pankin omistukseen) siirtyi Vaasassa sijaitseva 1961 valmistunut omakotitalo, jonka asuinkerroksen pinta-ala seinien ulkomittojen mukaan on on. 130m2 ja lähes täysi kellari jossain 100m2 paikkeilla. Tontin pinta-ala 1300m2. Vain yksi rajanaapuri ja tontin takaosa rajoittuu kaupungin puistoalueeseen. Yllättäen onkin tilaa, missä touhuta.

Muutamista vaatimuksista jouduimme kuitenkin tinkimään. Minä en saanut takkaa. Ja rouva ei saanut kotieläimille soveltuvaa pihaa/sijaintia. Mutta muuten speksit osuivat sen verran hyvin kohdalleen, että nuo puutteet eivät tulleet esteeksi.