Joulutorttuja

Viimeisen vuoden aikana olen oman vatsani ja lähimmäisten hajuaistin vuoksi pyrkinyt siirtymään vehnättömään ruokavalioon. Tämä on varsinaisesti ensimmäinen joulu kun teen kaikki leipomukset ja ruoat täysin vehnättömästi. Tänään leivoin joulutorttuja, kahdenlaisia. Herra R sai kukan muotoisia tavallisia torttuja ja itselleni tein vehnättömiä.

Unohdin ottaa kuvan ennen leipomista ja leipomisen aikana. Kamera muistui mieleeni vasta kun tuotokset olivat raakana pellillä.

Kuva keittiöstä mitään sensuroimatta.

Aiemmin olen kuulunut siihen outoon joukkoon meidän perheestä jonka mielestä raaka ja osittain vielä jäinen torttutaikina on hyvää ja sitä on herkkuna mennyt televisiota katsellessa levy jos toinenkin. Ajattelin että miksei gluteeniton taikinakin voisi olla hyvää sellaisenaan mutta kaikille tiedoksi, ei se ole. Ainakin tämä käyttämäni taikina oli rahkapohjainen ja hieman suolaisen makuinen. Ei siis namia raakana.

Tässä tavalliset vehnälliset tortut, valmistaikinasta tehty

Ensin aijoin tehdä toiset tortuista kukiksi tai toiset tähdiksi. Gluteenittoman taikinan koostumus vain yllätti täysin. Aikani murenevaa mutta kaikkiin pintoihin tahmeasti tarttuvaa taikinaa pyöritellessäni päädyin menemään aidan matalimmalta kohdalta ja väsersin pasteijamallisia torttuja.

Gluteenittomat pasteijamalliset "tortut".

Ihanan uuden uunin ansiosta voin paistaa valtavia määriä leivonnaisia ja ruokaa yhtä aikaa. Keskelle uunia asennettava lämpölevy  mahdollistaa jopa karjalanpaistin ja pullien yhtä aikaisen paistamisen makujen tai lämpötilojen sekoittumatta. Mutta se uunin mainostuksesta.

Tortut paistumassa.

Valmiit tuotokset.

Esteettisistä syistä voitelin molemmanlaiset tortut kanamunalla ennen paistamista.

Kauniimpia ja vähän rumempia, mutta sitäkin herkullisempia tavallisia torttuja luumuhillolla.

Muutaman minuutin yliaikaa olleet gluteenittomat tortut luumuhillolla.

Gluteenittomat tortut olivat suunnattoman herkullisia. Vielä lämpöisinä kylmän maidon kanssa ne meinasivat viedä kielen mennessään. Herra R vakuutti tavallistenkin torttujen olleen herkullisia.

"Ensi vuonna Jerus... siis valmiissa keittiössä"

Jos nettiä käyttämätön 80 ikävuotta lähentelevä isoäitini kuittailee, että ei ole tullut blogipäivitystä hetkeen, niin ei kai siinä muu auta kuin ruveta kaivamaan sopivia kuvia arkistojen kätköistä...

Vaikka projekti tuntuukin välillä etenevän tuskastuttavan hitaasti, niin kyllähän sitä jo jotain on saatu aikaan. Jotenkin vain olisin halunnut odottaa seuraavien kuvien kanssa siihen asti, että alkaa olla lähes valmista, mutta laitetaan nämä nyt tähän ja sitten keittiöprojektin valmistuttua jotain vielä lisää.

Alla olevissa kuvissa on nyt tilanne tänä aamuna, eli 1.11.2014.  Keittiö on ollut enemmän tai vähemmän käyttökelpoisessa kunnossa parin viikon ajan. Varsinaisesta toiminnallisuudesta puuttuu käytännössä enää pakastin, liesituuletin ja muutama valo.

Ja kun jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin lattia on vinyylilankkua. Työkaluksi riittää periaatteessa mattoveitsi, mutta ei se kovin helposti kyllä sillä katkea. Tosin, eipä tule sotkua juuri ollenkaan, toisin kuin sirkkelihommissa... Hinta tuossa on kovempi kuin laminaatissa, vaikka verrattaisiin niihin järkeviin laminaatteihin, eikä siihen 'hinnat alkaen'-malliin. Mutta tuossa ei ole puukomponenttia mukana, niin kosteuskäyttäytyminen pitäisi olla paljon parempi. Ja koirataloudessa tuo on vain plussaa..... Mielenkiintoista nyt nähdä, että mitenkä käy vuosien aikana.

Sen verran hyvällä mallilla alkaa kuvio kaikesta huolimatta jo olla, että tänään pystyi lähtemään sukulaisiakin katsomaan, vaikka lauantai onkin viikon paras remonttipäivä. Ja pyörähdettiinpä siinä samalla mökilläkin, josta tuo alla oleva kuva. Ihan ei vielä uskaltanut lähteä jään kantavuutta kokeilemaan...

Mutta, jotta tuohon ylläolevaan tilanteeseen on päästy, niin keittiössä on jouduttu mm. tapetoimaan (provinkki: kannattaa tämä tapetoinnin harjoitelu aloittaa perinteisellä muovittomalla jauheesta sekoitettavalla liisterillä ja paperitapetilla...).

Ja myös laatoitusta on tullut harjoiteltua. Muutaman kerran tuli mieleen sanoa pari valittua sanaa sille taulapäälle, joka välttämättä halusi noin paljon noita ärsyttäviä rasioita tuonne....

Voin sanoa, että etenkin tuon alemman tuplareiän tekeminen oli varsin mielenkiintoinen projekti. Yhden reiän halkaisija on  suurin piirtein 75mm, ja rälläkän terä tällä hetkellä n. 110mm... Tuo puolikaarikuvio tuli tehtyä ensin, ja sen kanssakin tuskailin ihan riittävästi. Mutta, tuon jälkimmäisen tuplareiän jälkeen sille tuskailulle tulee vain naureskeltua.

Vähän joutui kaikenlaisia tukiaisiakin rakentelemaan, kuvassa keittotason taakse tulevan syvennyksen kattolaatoituksen kuivuminen.Tarkkasilmäisille tiedoksi, sivussa näkyvät ylimmät laattarivit ovat n. 4 cm korkeita. Ja tuolla syvennyksessä se korkeus alkoi olla jotain <3 cm. Ei siitä kovin paljoa jää näkyviin, mutta jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla. Muuten rupeaa harmittamaan jälkeenpäin. ;)

Mutta, palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Kun seinät oli lopulta saatu tapetoitua kaikilta osin (ja syötettyä osa liisteristä koiralle), niin päästiin lätkimään kaappeja seinille. Voin sanoa, että vaikka meitä oli kaksi insinöörisihmistä lyömässä (viisaita?) päitä yhteen, niin tuon kuvassa näkyvän osuuden kanssa sai hetken raapia kyllä päässä kasvavia karvoja suuntaan ja toiseen, kun pähkäiltiin mitoituksia.

Vinottain oikeassa reunassa oleva "liesikaappi" tuli käytännössä irti jokaisesta seinästä. Yritäpä siinä nyt sitten mitata oikeaa kulmaa ja etäisyyttä yms. Etenkin kun siitä kaapista oikealle ei tullut toista kaappia, vaan ainoastaan pystylevy. Ja, kuvan vasemassa laidassa oleva kylmälaitteiden päällä sijaitseva kaappi ei ole takana olevan tuuletusraon takia tosiaan kiinni seinässä, vaan ainoastaan noissa kahdessa pystypaneelissa.

Vaikka lopputulos ei täydellinen olekaan, niin hämmentävän hyväksi se kuitenkin saatiin. Kannattaa muistaa mitata vielä toiseenkin kertaan, ennen kuin rupeaa lätkimään asioita kiinni!

Kun kaappeja saatiin pois olohuoneesta, niin jossain vaiheessa rupesi telkkarikin taas näkymään. Oli tuollainen 'rakastavaisten' asetelma tuo. Sohvalla piti istua melkein sylikkäin, että näki molemmat koko ruudun kerralla. :) Kaapit + kodinkoneet tosiaan tuli muutamaa viikkoa ennen kuin niitä päästiin asentamaan, ja ne piti hajasijoittaa ympäri kämppää. Sen verran oli projektin aikataulu pettänyt.

 

Tintitkin tuntuivat tykkäävän noista remonttitarvikkeista tuossa terassilla. Ja ihan liikaa niille myös näytti maistuvan uusien ikkunoiden eristykseen käytetty uretaani. Milloinkohan olisi aikaa ruuvailla ulkopuoliset peitelistat  paikoilleen...

Ja vaikka meteliä projektista lähtee välillä ihan riittävästi, niin se ei tunnu perheen naisväkeä juurikaan haittaavan. Etsi kaikki 4 kuvasta!

Lattian valmistuttua oli käytännön pakosta johtuen siirrettävä hyvin palvellut sirkkeli pois keittiöstä. "Sateen sattuessa sisällä" -toteutus kuitenkin jatkui edelleen. Sitä odotellessa, että tuon saa sijoitettua kellariin....

Ensimmäinen vähän isompi kömmähdys sattui viime viikonloppuna. Onneksi kuitenkin tällä viikolla oli lämmintä! Opinpa nyt sen, että öljysäiliö on tyhjä, vaikka siellä olisi vielä öljyä... Mittasin vielä ihan kepillä, ja joku 10+ cm siellä oli pohjalla tavaraa, päällimmäisenä ihan oikean näköistä öljyäkin, eikä pelkkää sakkaa. Polttimon syöttöputki alkaa ilmeisesti jostain reilun 10cm korkeudelta, mutta eihän tätä voinut arvata näin ummikkona... Onneksi täydennystä saatiin jo tiistaina, kun se loppui myöhään sunnuntaina illalla.

Alla olevassa kuvassa ylempänä on kattilassa olevan veden lämpötila, ja sen alapuolella termostaatin säädin. Jossa luonnollisesti haluttu lämpötila on säätöpyörän alapuolella....

Osittain tuohon öljyn loppumiseen oli syynä tuo ei niin kovin selkeä mittari. Tuollaista se näyttää kun säiliö on täynnä. "Tyhjä" se on silloin kun lukema on n. 91. Oletettavasti kyseessä on etäisyys sentteinä siihen öljyn pinnalla kelluvaan kohoon. Mutta kun ei edellinen asukas ollut saanut 50v aikana kirjoitettua tuohon tarvittavia tietoja ylös, niin ei sitten oikein osannut arvatakaan.... :)

Tuossa vielä lopuksi muutama kuva meidän tiimin "tykypäivästä" tältä viikolta. Käytiin palaveria pitämässä Reinon tuvalla, ja vaikka päivän joutuikin istumaan sisällä, niin päästiin sentään puoleksi tunniksi nevalle kävelemään. Tai siis, tarpomaan, ja hyppimään lätäköiden yli upottavilta mättäiltä toiselle. Ongelmana vain tuollaisissa reissuissa on, että remontti ei enää niin kiinnostaisi, vaan pitäisi vain päästä metsään vaeltamaan! ;)

On kyllä niin hieno paikka tuo, ja tuossa sijainnissa varsin erikoista luontoa, että kannattaa kyllä lähteä tuonne, jos vain tarjoutuu mahdollisuus.

Tätäkin päivää.

Ja tätäkin päivää voisin vähän kuvilla valottaa. Tänään sain käydä tutustumassa pienellä maatilalla Raippaluodossa. Menin tutustumaan mahdollisuuksiin ratsastaa mutta eläimiähän oli vaikka miten, joten saatan päästä mm. keritsemään lampaita ja ehkä joskus auttamaan poijituksessakin. Muutamia kuvia otin tilalla ja omistajan luvalla sain tehdä päivästäni kuvien kera blogipäivityksenkin. Valitettavasti hienosta lehmärouvasta sonnivasikkansa kanssa en hoksannut ottaa kuvaa.

Helmi-tamma porkkana suussa. Helmi on noin 3-vuotias tamma josta haaveillaan ravuria.

Tässä kuvassa on Helmi ja Helmin äiti. Äidin nimenkin kuulin mutta se ei vain jäänyt mieleen. Laitumella oli myös kaksi muuta hevosta Tähti ja Silva. Tähdellä mahdollisesti pääsen ratsastamaan tulevaisuudessa. Toisella laitumella oli naapurin ruunan seurana Helmin poika Ukkospoika-ori.

 

Lampaita oli useampi. Tämä kuva kertoo kuinka monta villapalloa mahtuu samalle neliömetrille kun on ruokaa tarjolla.

Lampaat pitivät pääsääntöisesti tarkkaa etäisyyttä ihmisiin ettei oikein tahtonut päästä kosketusetäilyydelle.

Muutama lammas uskaltautui paijattavaksi asti. Erityisesti pässit olivat rohkeampia. Toisaalla oli pari karitsaakin, mutta niistä en hoksannut ottaa kuvaa. Laumassa oli suomenlampaita ja ahvenanmaanlampaita.

Jokaisella maatilalla pitää olla myös kanoja ja kukkoja. Kanat saivat humpsutella vapaana mutta koska satoi ne pysyivät aika tiiviisti sisällä. Viimeisetkin tulivat sisälle kun ruokaa oli tarjolla. Tosin kaksi kukkonpoikaa olivat jääräpäisesti pihalla kovassakin sateessa.

Kun lähdin puolen päivän aikaan kotoa, niin ripsotteli vähän vettä. Maatilaa kiertäessämme sade yltyi. Raippaluodon sillan ylittäminen oli aika jännää kun sanoi mahdottomasti ja aallot alapuolella oli kunnon vaahtopäitä.

Kuvia minun arjestani

Tässä on muutamia kuvia mun arjesta, mitään sensuroimatta. Mun arki on karvaista, sekaista ja kaunista, katsoo sitä mistä suunnasta tahansa. Kuvat alkavat koirista koska ne ovat meidän perheen perusarkea, myös juhlapäivinä, omasta valinnasta.

Pihan vahdit tärppänä.

Kaikki kaupustelijat eivät ymmärrä aidasta eivätkä kyltistä pysyä poissa mutta ainakin yritetty on. Eihän nuo suden jälkeläiset pahoja ole mutta kyllä minua arveluttais mennä vieraaseen pihaan jossa on koiria tai edes varotus koirista. Mainittakoon vielä että niin röyhkeiltä myyntimiehiltä en koskaan mitään osta, vaikka myisivät maailman viimeiset rippeet puhdasta ilmaa jota hengittää.

Syksy saapunut myös meidän kotikadulle. Naapurin puu loistaa syksyn iltapäiväauringossa upeasti.

Vaikka huiman suuri niin siltikin hirmuisen pieni. Aina valmiina leikkimään

Vaikka huiman pieni niin siltikin olevinaan niin suuri. Ei jaksa ihan aina tuon pennun höpinöitä ja leikkiin kutsuja.

Loppu kesästä pihahommien yhteydessä löytyi tällainen kattila hautautuneena maahan. Herra R sen pelasti. Minä pesin sen ja keksin käyttää koirien vesiastiana pihalla. Aika kaunis se on vaikka toisaalta myös mahdottoman ruma.

Tämä on näkymä meidän "turhasta eteisestä" remontin keskellä. Läpikulkuhuone remontoitavan huoneen naapurissa täyttyy aina tavarasta ja mm. pakkausmateriaalina käytetyistä pahvilaatikoista, vaikka raivaustyötä tehdään jatkuvasti.

Olohuoneen oveltakin voi ihailla pahvia. Olohuonetta kun vallitsevat vielä pahveissa olevat keittiön kylmälaitteet ja muutamat kaapit ja laatikostot. Kyllä siellä takana se sohvakin on.

Tässä vilaus sohvasta sekä mun huonekasveista olohuoneessa, kaikkien kaapistojen ja muun remontti romun takana.

Ensikuussa toivottavasti pääsen näyttämään kuvia siististä kodista ja uudesta keittiöstä. Siihen asti kaaos vallitsee meillä. Sen kanssa on vain elettävä. Ei pelkässä ruusutahassa voi matkata kohti unelmiaan vaan välillä on tehtävä kierros kompostilla.

Sähköä ilmassa

Käynnistysvaikeuksia(?)

Koska tämän viikonlopun teemaksi nyt valikoitui (hyppy)sähkö, niin ajattelin sen kunniaksi raapustella hajatuksia tämän projekti Villa Tossun tekniikasta.

Kun lähtee tällaista isompaa saneerausprojektia tekemään, niin varsin nopeasti joutuu ottamaan kantaa sähköihin, ja myös muuhun talotekniikkaan. Joissain projekteissa saattaa olla mahdollista mennä vanhoilla, mutta aika paljon luovimista se vaatii. Etenkin jos yhtään haluaa lisätä esim. rasioita. Tai vaihtaa niitä maadotettuihin.

Insinööriluonteestani ja roudaritaustasta johtuen mulla on tiettyjä näkemyksiä (ja myös toiveita...) talojen sähköistyksistä.  Niinpä heti projektin alussa oli selvää, että vanhoilla ei edes yritetä, vaan tehdään alusta lähtien nykymääräysten mukaiset sähköt tähän torppaan.

Ja aika ahtaaksi toi keskus olisi kyllä käynyt.... Sähkömittari on siis aiemmin sijainnut tuossa vasemmalla raon päällä. Sähkäri muuten huomasi lisäksi mittarinsiirron yhteydessä, että eipä ole tässä mökissä ollut pääsulakkeita aiemmin. Jos siis olisi joku isompi hätä tullut täällä, niin seuraavaana suojana on nuo tien varren jakokaapissa olevat sulakkeet, joiden perässä on myös naapurin mökki... Nyt on onneksi tämäkin puute korjattu. :)

Toisaalta, toi keittiön lamppu säilyi käyttökelpoisena, vaikka ympäriltä poistettiin kaapistot ja seinälevyt, joten ei ne nyt ihan luokattomia olleet! Lisäksi, silloin käytettiin rautaputkitusta johdoille, eikä mitään tällaista muovihapatusta. ;)

Sähköjen uusimisen lisäksi päädyin siihen, että vaihdetaan nyt noi lämmitysvesiputketkin. Kyllähän ne toisaalta vielä 50v olisi tuolla lattian sisässä kestäneet. Paitsi vakuutusyhtiön mielestä. Ja toisaalta, sitten kun tätä kämppää myy joskus tulevaisuudessa pois, niin onhan se plussaa kun ei ole alkuperäisiä putkia enää käytössä. Tässä yhteydessä siis uusittiin keittiön osuus, ja ensi vuonna sitten tuon isomman rempan yhteydessä varmaankin loput.

Mutta, palataanpa niihin sähköihin.  Mulla oli tosiaan muutama toive, joista halusin pitää kiinni mahdollisuuksien mukaan. Onneksi projektin sähkösuunnittelija ja asentaja eivät tyrmänneet näitä toiveita, ainakaan ihan suorilta käsin. Tässä kohden on pakko kyllä sanoa, että ilman sukulaisapua tällä puolella olisin joutunut karsimaan aika paljon toiveistani. Nimittäin jopa nyt se tulee maksamaan ihan liikaa. Toivotaan nyt kuitenkin, että jälkeenpäin ei harmita. Ainakaan paljoa.

Toiveet listattuna:

- riittävästi sähkörasioita, ihan jokaiseen huoneeseen
- kaikkien valojen sammutus yhdestä painikkeesta kun poistuu kotoa
- riittävästi verkkorasioita (cat6-kaapeloinnilla) jokaiseen huoneeseen
- ulkovalaistukseen liiketunnistimia + ajastusta
- järkevästi toimivat auton lämmitystolpat, miniminä ohjaus sisältä
- asiat ryhmitelty mahdollisimman monen sulakkeen/vikavirtasuojan taakse -> ettei yhden laukeaminen pimennä puolta talosta

Ja ehkä jotain yksittäisiä noiden lisäksi, mutta tuolta pohjalta lähdettiin asioita pähkäilemään. Varsin nopeasti kävi selväksi, että jonkinlaista "älyä" tuohon olisi pakko laittaa, ja älyksi valikoitui pienen pähkäilyn jälkeen Siemensin LOGO! -järjestelmä. Siinäkään ei ihan riitä asiat kaikkeen haluttuun, mutta sen hinta + ohjelmiston käytettävyys ratkaisivat asian.

Tuo LOGO! mahdollistaa mm. älykkään ohjauksen noihin autojen lämmitystolppiin, sekä ulkovalaistuksen kellottamisen ilman lisäkelloja. Niin, ja voihan siihen tehdä valojen loma-asetuksen, joka sytyttää ja sammuttaa valoja sopivalla tavalla... Ja esim. vessaan valologiikan, että pimeänä aikana yöllä ensin syttyy himmeämpi mutta sitten on mahdollista saada myös kirkkaampi valo, jos sattuu niin haluamaan.

Tuohon autolämmitykseen on nyt suunnitteilla seuraava logiikka:

• Viikkokellolla auto lämpöiseksi töihin lähtemistä varten, sekä mahdolliset muut säännölliset menot.
• Lämpötilakompensaatio mukaan, ettei +3 C lämmöissä turhaan puhkuta ihan täyttä 2 tuntia sen sisätilalämppärin kanssa. Lämmitysaika riippuu siis tietyissä määrin ulkolämpötilasta, ja tuo toki vaihtuu automaattisesti
• Ulko-oven viereen painike, josta saa 2h hönkää siihen lämmitykseen.
• Ei sitten vahingossa unohdu pidemmäksi ajaksi päälle

Varsin hankalaksi tuo menisi ilman jonkinlaista ohjelmoitavaa logiikkaa, mutta katsotaan nyt, että kuinka hyväksi tuon saa lopulta viritettyä. Tuo lämpökompensointi kuuluu oikeastaan sarjaan, että 'Just because I can...' Eli sen takia nyt tuskin tulisi kauhean suurta vaivaa nähtyä, mutta jos se vaatii vähän ohjelmointia järjestelmään ja yhden lämpötila-anturin, niin miksipäs ei. Joskus toisaalta meinaa ärsyttää tää oma insinörttiys, kun kaikki tuollainen kiinnostaa....

Käytännön säätökäyrä

Sähköjen uusinta tarkoittaa käytännössä tämänikäisessä kohteessa aina sähkökeskuksen (=sulaketaulun) vaihtamista. Ja koska toiveet nyt oli mitä oli (kyllä se mopon eturengas kuitenkin maan seutuvilla vielä on!), niin tämän toteuttamista toisella tavalla ei edes harkittu.

Paikallinen sähköyhtiö edellyttää, että sähkömittari on ulkona, tai teknisessä tilassa, johon on käynti suoraan pihalta ja heillä on avain tuohon oveen. Tai tämä on ainakin se virallinen kanta, ja tämän mukaan päädyin sitten toimimaan. Vanhoja asennuksia ei toki tarvitse ruveta muuttamaan, mutta jos sähkömittari siirtyy sähkötaulun muuttumisen takia, niin tämä määräys täytyy ottaa huomioon.

Sattuneesta syystä johtuen ei oikein kiinnosta lähteä ulos vääntämään lauennutta sulaketta tai vikavirtasuojaa oikeaan asentoon kun lämpömittari näyttää -30C. Niinpä ulos tuli vain pakollinen mittarikeskus. Siinä on siis sähkömittari, 3 pistorasiaa (yksi näistä voimavirta), ja se syöttää sekä vanhaa sähkökeskusta (toi musta ylöspäin lähtevä kaapeli) sekä uutta ryhmäkeskusta (kaapeli puuttuu vielä kuvasta). Toi pieni vasemalla näkyvä rasia on ihan vain jatkoksen takia. Alhaalta maasta tuleva kaapeli on siis aiemmin mennyt suoraan tuonne ylös, mutta nyt siihen piti saada tuo keskus "väliin", joten vähän tarvittiin jatkoja tuohon ylösmenevään haaraan.

Käytännössä siis kaikki uudet sähköt asennetaan tuon kellariin sijoitettavan uuden ryhmäkeskuksen perään. Vähitellen vanhan keskuksen perästä poistuu kaikki asiat, ja lopulta sen voi purkaa pois. Tämä todettiin järkevimmäksi ratkaisuksi, kun asiaa pähkäiltiin monelta suunnalta.

Tämän projektin toinen pelastus sähköjen osalta on tuo lähes täysi kellari. Kellarin katossa on hyvä tehdä noita sähkövetoja, ja sitten vain oikeasta kohdasta lattian läpi. Tosin, hermothan siinä menisi kun tuonna proppaisi muutaman kymmenen kaapelia betonikattoon... Onneksi on keksitty kaapelihyllyt!

En minäkään kovin montaa taloa tiedä, joissa olisi tuollaista hyllyä katossa, enkä toisaalta uuteen kohteeseen tuollaista laittaisi. Mutta, vanhan tapauksessa joutuu tekemään radikaaleja ratkaisuja. Kuvan ylälaidan suuntaan menevä hylly muuten kertoo osaltaan sen, että mikä tässä projektissa on niin työlästä. Koska asioita tehdään erittäin paljon vaiheistettuna, niin pitää yrittää ottaa kaikki mahdollinen huomioon, vaikka lopullisesta toteutuksesta ei vielä olekaan välttämättä täyttä selkoa. Tuon hyllyn oikealta puolelta tulee näillä näkymin menemään ilmastointikoneen putkituksia välikattoon, jossa ne sitten jaellaan oikeisiin osoitteisiin. Siksi se ei kulje seinän vieressä.

Olihan se hyllyn asentaminen kohtuullisen työlästä, mutta tänään ei kauheasti harmittanut, kun sinne on jo asennettu ensimmäiset kaapelit. Helpottaa tätä vaihetta ns. kohtuullisen paljon. Tai no, oikeastaan voisi sanoa, että mahdollistaa tän projektin noin ylipäätään.

Putkessa ollaan

Koska kyseessä on purutalo, niin johdot on vedettävä muoviputkiin. Ja toisaalta, putkitus myös mahdollistaa johdotuksen vaihtamisen, jos siihen myöhemmin ilmenee tarvetta. Tuossa käytettävä putki on malliltaan JM (jäykkä muoviputki). Taipuu ihan käsivoimin, mutta taivutusjousi sinne on laitettava sisään, tai muuten se menee lyttyyn taivuttaessa. Vaikka se nyt taipuukin käsivoimin, niin välillä saa kyllä taistella ihan urakalla, eli on kyllä nimensä mukaisesti jäykkää muoviputkea.

Edellä esitettyjen projektin "vaatimusten" takia keittiöön tuli kohtuullisen paljon rasioita, ja tämän takia myös noita putkia. Rasioiden määrä on tällä hetkellä 29 kpl, joista toki sähköä on vain osa. Yritin ottaa tulevaisuuden tarpeet mahdollisimman hyvin huomioon, ja tuolla on mm. putkitus valmiina, jos joku joskus tulevaisuudessa haluaa esim. jääkaappinsa kertovan Facebookkiin kun taas on harrastettu yösyöpöttelyä.

Olihan muuten homma asentaa noi rasiat! Ja lisäksi ne reiät noihin seiniin tulleisiin lastulevyihin oli aika "ihanaa" puuhastelua...

Alla on pari kuvaa, joista hyvin näkee tuota putkien määrää ja niitä haasteita mitä tuossa tuli vastaan. Seinävetojen osalta täytyy dokumentoida riittävän hyvin, missä noita menee. Todennäköisyys osua ruuvilla putkeen on varsin iso, etenkin noilla tietyillä seuduilla...

Ja lisää putkea tulossa työmaalle. Ihan tarkkaan en menekkiä ole laskenut, mutta keittiön osalta liikutaan jossain 120 m paikkeilla. Jos siis laskee nipuista poistetut putket ja vähän ottaa hukkavaraa siihen.

Keittiön osalta päädyttiin viemään putket yhdestä kohdasta ala kellariin. Mietittiin tuon sähkärin kanssa, että olisiko pitänyt tehdä toinenkin reikä, mutta tuo oli lopputulos. Tuosta alla olevan kuvan näyttämästä kohdasta ne nyt tuli alas. Tai ylös. Ihan miten päin vain. Vaikka siihen tuli muka tehtyä iso reikä, niin aika täyteen se lopulta tuli... Vähän ehkä saatettiin tarjoilla katkaisuhoitoa noille putkille, ennen kuin vedettiin kaapelia putkeen. Edessä roikkuva kieppi on vanhoja sähköjä. Sen pystyy sanomaan johtimien värikoodauksesta.

Eilen tosiaan säädettiin sähköjen kanssa koko päivä. Lopputuloksena oli yksi toimiva pistorasia keittiössä. Mutta toki ennen sitä oli pitänyt rakentaa syöttö tuolle uudelle ryhmäkeskukselle ja pultata se vielä tuota ennen omalle paikalleen kellarin seinään.

Tuossa se nyt on! Oikealla puolella sulakekaappi. Vasemmalla sitten tuo logiikkakaappi. Noiden vasemmalle puolelle tulee vielä tietoliikennekaappi, joka on jo hankittu, mutta vielä pitäisi ehtiä asentaa paikalleen ja säätää laitteet käyttökuntoon. Ehä sitten keväämmällä on aikaa tuohon säätöön..

Päädyttiin ottamaan toi logiikkakaappi ulkonäön takia samanlaisena kuin sulakekaappi. Vaikka jo tänään tuli mieleen, että olisko sittenkin pitänyt päättää toisin. Ei ole tuohon käyttöön se optimaalisin kokonsa ja asioiden sijoittelun osalta.... Mutta, sillä mennään nyt toistaiseksi ainakin!

Tähän loppuun vielä yksi kuva keittiön levytysprojektista. Liittyy kuitenkin sähköihin! Pari kertaa kävi mielessä, että mikähän tuon kelan pölykesto mahtaa olla. Tosin, on se varmaan parempi kuin tuolla huoneessa olevan halogeenilampun. Täytyy yrittää muistaa putsata se lamppu ennen kuin laittaa seuraavan kerran päälle. Oli jo aika tummaa se puupöly siinä päällä...