Sähköä ilmassa

Käynnistysvaikeuksia(?)

Koska tämän viikonlopun teemaksi nyt valikoitui (hyppy)sähkö, niin ajattelin sen kunniaksi raapustella hajatuksia tämän projekti Villa Tossun tekniikasta.

Kun lähtee tällaista isompaa saneerausprojektia tekemään, niin varsin nopeasti joutuu ottamaan kantaa sähköihin, ja myös muuhun talotekniikkaan. Joissain projekteissa saattaa olla mahdollista mennä vanhoilla, mutta aika paljon luovimista se vaatii. Etenkin jos yhtään haluaa lisätä esim. rasioita. Tai vaihtaa niitä maadotettuihin.

Insinööriluonteestani ja roudaritaustasta johtuen mulla on tiettyjä näkemyksiä (ja myös toiveita...) talojen sähköistyksistä.  Niinpä heti projektin alussa oli selvää, että vanhoilla ei edes yritetä, vaan tehdään alusta lähtien nykymääräysten mukaiset sähköt tähän torppaan.

Ja aika ahtaaksi toi keskus olisi kyllä käynyt.... Sähkömittari on siis aiemmin sijainnut tuossa vasemmalla raon päällä. Sähkäri muuten huomasi lisäksi mittarinsiirron yhteydessä, että eipä ole tässä mökissä ollut pääsulakkeita aiemmin. Jos siis olisi joku isompi hätä tullut täällä, niin seuraavaana suojana on nuo tien varren jakokaapissa olevat sulakkeet, joiden perässä on myös naapurin mökki... Nyt on onneksi tämäkin puute korjattu. :)

Toisaalta, toi keittiön lamppu säilyi käyttökelpoisena, vaikka ympäriltä poistettiin kaapistot ja seinälevyt, joten ei ne nyt ihan luokattomia olleet! Lisäksi, silloin käytettiin rautaputkitusta johdoille, eikä mitään tällaista muovihapatusta. ;)

Sähköjen uusimisen lisäksi päädyin siihen, että vaihdetaan nyt noi lämmitysvesiputketkin. Kyllähän ne toisaalta vielä 50v olisi tuolla lattian sisässä kestäneet. Paitsi vakuutusyhtiön mielestä. Ja toisaalta, sitten kun tätä kämppää myy joskus tulevaisuudessa pois, niin onhan se plussaa kun ei ole alkuperäisiä putkia enää käytössä. Tässä yhteydessä siis uusittiin keittiön osuus, ja ensi vuonna sitten tuon isomman rempan yhteydessä varmaankin loput.

Mutta, palataanpa niihin sähköihin.  Mulla oli tosiaan muutama toive, joista halusin pitää kiinni mahdollisuuksien mukaan. Onneksi projektin sähkösuunnittelija ja asentaja eivät tyrmänneet näitä toiveita, ainakaan ihan suorilta käsin. Tässä kohden on pakko kyllä sanoa, että ilman sukulaisapua tällä puolella olisin joutunut karsimaan aika paljon toiveistani. Nimittäin jopa nyt se tulee maksamaan ihan liikaa. Toivotaan nyt kuitenkin, että jälkeenpäin ei harmita. Ainakaan paljoa.

Toiveet listattuna:

- riittävästi sähkörasioita, ihan jokaiseen huoneeseen
- kaikkien valojen sammutus yhdestä painikkeesta kun poistuu kotoa
- riittävästi verkkorasioita (cat6-kaapeloinnilla) jokaiseen huoneeseen
- ulkovalaistukseen liiketunnistimia + ajastusta
- järkevästi toimivat auton lämmitystolpat, miniminä ohjaus sisältä
- asiat ryhmitelty mahdollisimman monen sulakkeen/vikavirtasuojan taakse -> ettei yhden laukeaminen pimennä puolta talosta

Ja ehkä jotain yksittäisiä noiden lisäksi, mutta tuolta pohjalta lähdettiin asioita pähkäilemään. Varsin nopeasti kävi selväksi, että jonkinlaista "älyä" tuohon olisi pakko laittaa, ja älyksi valikoitui pienen pähkäilyn jälkeen Siemensin LOGO! -järjestelmä. Siinäkään ei ihan riitä asiat kaikkeen haluttuun, mutta sen hinta + ohjelmiston käytettävyys ratkaisivat asian.

Tuo LOGO! mahdollistaa mm. älykkään ohjauksen noihin autojen lämmitystolppiin, sekä ulkovalaistuksen kellottamisen ilman lisäkelloja. Niin, ja voihan siihen tehdä valojen loma-asetuksen, joka sytyttää ja sammuttaa valoja sopivalla tavalla... Ja esim. vessaan valologiikan, että pimeänä aikana yöllä ensin syttyy himmeämpi mutta sitten on mahdollista saada myös kirkkaampi valo, jos sattuu niin haluamaan.

Tuohon autolämmitykseen on nyt suunnitteilla seuraava logiikka:

• Viikkokellolla auto lämpöiseksi töihin lähtemistä varten, sekä mahdolliset muut säännölliset menot.
• Lämpötilakompensaatio mukaan, ettei +3 C lämmöissä turhaan puhkuta ihan täyttä 2 tuntia sen sisätilalämppärin kanssa. Lämmitysaika riippuu siis tietyissä määrin ulkolämpötilasta, ja tuo toki vaihtuu automaattisesti
• Ulko-oven viereen painike, josta saa 2h hönkää siihen lämmitykseen.
• Ei sitten vahingossa unohdu pidemmäksi ajaksi päälle

Varsin hankalaksi tuo menisi ilman jonkinlaista ohjelmoitavaa logiikkaa, mutta katsotaan nyt, että kuinka hyväksi tuon saa lopulta viritettyä. Tuo lämpökompensointi kuuluu oikeastaan sarjaan, että 'Just because I can...' Eli sen takia nyt tuskin tulisi kauhean suurta vaivaa nähtyä, mutta jos se vaatii vähän ohjelmointia järjestelmään ja yhden lämpötila-anturin, niin miksipäs ei. Joskus toisaalta meinaa ärsyttää tää oma insinörttiys, kun kaikki tuollainen kiinnostaa....

Käytännön säätökäyrä

Sähköjen uusinta tarkoittaa käytännössä tämänikäisessä kohteessa aina sähkökeskuksen (=sulaketaulun) vaihtamista. Ja koska toiveet nyt oli mitä oli (kyllä se mopon eturengas kuitenkin maan seutuvilla vielä on!), niin tämän toteuttamista toisella tavalla ei edes harkittu.

Paikallinen sähköyhtiö edellyttää, että sähkömittari on ulkona, tai teknisessä tilassa, johon on käynti suoraan pihalta ja heillä on avain tuohon oveen. Tai tämä on ainakin se virallinen kanta, ja tämän mukaan päädyin sitten toimimaan. Vanhoja asennuksia ei toki tarvitse ruveta muuttamaan, mutta jos sähkömittari siirtyy sähkötaulun muuttumisen takia, niin tämä määräys täytyy ottaa huomioon.

Sattuneesta syystä johtuen ei oikein kiinnosta lähteä ulos vääntämään lauennutta sulaketta tai vikavirtasuojaa oikeaan asentoon kun lämpömittari näyttää -30C. Niinpä ulos tuli vain pakollinen mittarikeskus. Siinä on siis sähkömittari, 3 pistorasiaa (yksi näistä voimavirta), ja se syöttää sekä vanhaa sähkökeskusta (toi musta ylöspäin lähtevä kaapeli) sekä uutta ryhmäkeskusta (kaapeli puuttuu vielä kuvasta). Toi pieni vasemalla näkyvä rasia on ihan vain jatkoksen takia. Alhaalta maasta tuleva kaapeli on siis aiemmin mennyt suoraan tuonne ylös, mutta nyt siihen piti saada tuo keskus "väliin", joten vähän tarvittiin jatkoja tuohon ylösmenevään haaraan.

Käytännössä siis kaikki uudet sähköt asennetaan tuon kellariin sijoitettavan uuden ryhmäkeskuksen perään. Vähitellen vanhan keskuksen perästä poistuu kaikki asiat, ja lopulta sen voi purkaa pois. Tämä todettiin järkevimmäksi ratkaisuksi, kun asiaa pähkäiltiin monelta suunnalta.

Tämän projektin toinen pelastus sähköjen osalta on tuo lähes täysi kellari. Kellarin katossa on hyvä tehdä noita sähkövetoja, ja sitten vain oikeasta kohdasta lattian läpi. Tosin, hermothan siinä menisi kun tuonna proppaisi muutaman kymmenen kaapelia betonikattoon... Onneksi on keksitty kaapelihyllyt!

En minäkään kovin montaa taloa tiedä, joissa olisi tuollaista hyllyä katossa, enkä toisaalta uuteen kohteeseen tuollaista laittaisi. Mutta, vanhan tapauksessa joutuu tekemään radikaaleja ratkaisuja. Kuvan ylälaidan suuntaan menevä hylly muuten kertoo osaltaan sen, että mikä tässä projektissa on niin työlästä. Koska asioita tehdään erittäin paljon vaiheistettuna, niin pitää yrittää ottaa kaikki mahdollinen huomioon, vaikka lopullisesta toteutuksesta ei vielä olekaan välttämättä täyttä selkoa. Tuon hyllyn oikealta puolelta tulee näillä näkymin menemään ilmastointikoneen putkituksia välikattoon, jossa ne sitten jaellaan oikeisiin osoitteisiin. Siksi se ei kulje seinän vieressä.

Olihan se hyllyn asentaminen kohtuullisen työlästä, mutta tänään ei kauheasti harmittanut, kun sinne on jo asennettu ensimmäiset kaapelit. Helpottaa tätä vaihetta ns. kohtuullisen paljon. Tai no, oikeastaan voisi sanoa, että mahdollistaa tän projektin noin ylipäätään.

Putkessa ollaan

Koska kyseessä on purutalo, niin johdot on vedettävä muoviputkiin. Ja toisaalta, putkitus myös mahdollistaa johdotuksen vaihtamisen, jos siihen myöhemmin ilmenee tarvetta. Tuossa käytettävä putki on malliltaan JM (jäykkä muoviputki). Taipuu ihan käsivoimin, mutta taivutusjousi sinne on laitettava sisään, tai muuten se menee lyttyyn taivuttaessa. Vaikka se nyt taipuukin käsivoimin, niin välillä saa kyllä taistella ihan urakalla, eli on kyllä nimensä mukaisesti jäykkää muoviputkea.

Edellä esitettyjen projektin "vaatimusten" takia keittiöön tuli kohtuullisen paljon rasioita, ja tämän takia myös noita putkia. Rasioiden määrä on tällä hetkellä 29 kpl, joista toki sähköä on vain osa. Yritin ottaa tulevaisuuden tarpeet mahdollisimman hyvin huomioon, ja tuolla on mm. putkitus valmiina, jos joku joskus tulevaisuudessa haluaa esim. jääkaappinsa kertovan Facebookkiin kun taas on harrastettu yösyöpöttelyä.

Olihan muuten homma asentaa noi rasiat! Ja lisäksi ne reiät noihin seiniin tulleisiin lastulevyihin oli aika "ihanaa" puuhastelua...

Alla on pari kuvaa, joista hyvin näkee tuota putkien määrää ja niitä haasteita mitä tuossa tuli vastaan. Seinävetojen osalta täytyy dokumentoida riittävän hyvin, missä noita menee. Todennäköisyys osua ruuvilla putkeen on varsin iso, etenkin noilla tietyillä seuduilla...

Ja lisää putkea tulossa työmaalle. Ihan tarkkaan en menekkiä ole laskenut, mutta keittiön osalta liikutaan jossain 120 m paikkeilla. Jos siis laskee nipuista poistetut putket ja vähän ottaa hukkavaraa siihen.

Keittiön osalta päädyttiin viemään putket yhdestä kohdasta ala kellariin. Mietittiin tuon sähkärin kanssa, että olisiko pitänyt tehdä toinenkin reikä, mutta tuo oli lopputulos. Tuosta alla olevan kuvan näyttämästä kohdasta ne nyt tuli alas. Tai ylös. Ihan miten päin vain. Vaikka siihen tuli muka tehtyä iso reikä, niin aika täyteen se lopulta tuli... Vähän ehkä saatettiin tarjoilla katkaisuhoitoa noille putkille, ennen kuin vedettiin kaapelia putkeen. Edessä roikkuva kieppi on vanhoja sähköjä. Sen pystyy sanomaan johtimien värikoodauksesta.

Eilen tosiaan säädettiin sähköjen kanssa koko päivä. Lopputuloksena oli yksi toimiva pistorasia keittiössä. Mutta toki ennen sitä oli pitänyt rakentaa syöttö tuolle uudelle ryhmäkeskukselle ja pultata se vielä tuota ennen omalle paikalleen kellarin seinään.

Tuossa se nyt on! Oikealla puolella sulakekaappi. Vasemmalla sitten tuo logiikkakaappi. Noiden vasemmalle puolelle tulee vielä tietoliikennekaappi, joka on jo hankittu, mutta vielä pitäisi ehtiä asentaa paikalleen ja säätää laitteet käyttökuntoon. Ehä sitten keväämmällä on aikaa tuohon säätöön..

Päädyttiin ottamaan toi logiikkakaappi ulkonäön takia samanlaisena kuin sulakekaappi. Vaikka jo tänään tuli mieleen, että olisko sittenkin pitänyt päättää toisin. Ei ole tuohon käyttöön se optimaalisin kokonsa ja asioiden sijoittelun osalta.... Mutta, sillä mennään nyt toistaiseksi ainakin!

Tähän loppuun vielä yksi kuva keittiön levytysprojektista. Liittyy kuitenkin sähköihin! Pari kertaa kävi mielessä, että mikähän tuon kelan pölykesto mahtaa olla. Tosin, on se varmaan parempi kuin tuolla huoneessa olevan halogeenilampun. Täytyy yrittää muistaa putsata se lamppu ennen kuin laittaa seuraavan kerran päälle. Oli jo aika tummaa se puupöly siinä päällä...

Pölisevää turhautumista

Jossain vaiheessa on jokaisen pakko hengähtää vähän. Allekirjoittaneelle se osui tähän päivään, mutta ei tämäkään päivä täysin mennyt ilman remonttikuvioita.

Keittiökalusteet saapuvat huomenna, ja niinpä paine saada keittiö riittävän valmiiksi oli varsin kova. Olisi ollut kauhean mukava saada kannettua kalusteet suoraan asennusvalmiiseen keittiöön.

Valitettavasti (lähes) jokaisessa remontti/rakennusprojektissa yliarvoidaan omat voimavarat ja tekemisen nopeus, sekä aliarvioidaan projektin vaativuus. Täytyy kyllä myöntää, että eilinen 12h kestänyt remonttipäivä puolikuntoisena, ja illalla mitattu 38C kuume ns. vei mehut aika totaalisesti. Lisäksi eilisen aikana realisoitunut kuvio siitä, että kaapistot joudutaan sijoittamaan jonnekin muualle kämppään joksikin aikaa, oli psyykkisesti varsin raskas.

Tänään tuli rouvan kanssa hieman levytettyä, ja paklattua. Sellaista kevyttä voimille sopivaa harrastelijoiden puuhastelua. Ja sen jälkeen käytiin ulkona syömässä, ja illalla katsottiin leffa. En muista, koska olisi viimeksi ehtinyt leffan katsoa... Nyt on sitten hyvää aikaa raapustella vähän kuulumisia. Ihan liian kaua onkin venähtänyt edellisestä tekstistä, mutta jotenkin koin tärkeämmäksi viedä projektia eteenpäin kuin vääntää jotain sepustusta teille rakkaat lukijat.

Kyllä, vaikka tänäänkin on tullut sirkkeliä pyöritettyä ja sorkkarautaan tartuttua, niin silti akkujen varaustilanne on ihan eri hehtaarilla kuin eilen illalla. Pää hajoaisi jos päivän joutuisi tässä olotilassa makaamaan soffalla. Sosialismin harrastaminenkaan ei oikein ole sosiaalisesti hyväksyttyä kun on kuumeflunssa. Ja jonkun mukaan liikuntaakaan ei saisi ajatella.  Niinpä kevyttä puuhastelua rouva R:n kanssa ja hiukan ajatuksia muualle riitti tällä kerralla lataamaan akut.

Projekti etenee

Väliaikaiskeittiö kasattiin tulevaan vierashuoneeseen. Alussa vahvana ollut ajatus pyrkiä välttämään kertakäyttöastioita on korvautunut realismilla. Tiskaaminen vessan lavuaarissa/kylpyhuoneessa on vähän turhan hankalaa pidemmän päälle.

Ja ei noita vanhoja keittiön kaappeja ole kokonaan hukattu! Väliaikaissijoituksen jälkeen ne siirretään kellariin, kun sielläkin on tarvetta kaikenlaisilla kaapinkuvatuksilla.

Koska liesituuletin siirtyi uuteen paikkaan, niin katolle piti käydä asentamassa uusi mordorin torni. Olihan sekin vähän opettelua, ja nytpä tiedän, mitä seuraavan kohdalla pitää tehdä toisella tavalla! Toivotaan nyt, että se kestäisi tuolla ilman isompia ongelmia... Toisaalta, liesituulettimen vanha tuuletusputki oli siinä kunnossa, että olisi se joka tapauksessa ollut tarpeen purkaa, joten sen suhteen tuosta ei kauheasti aiheutunut "ylimääräistä" vaivaa.

Enää pitäisi keksiä vähän kestävämpi ratkaisu tuon poistetun liesituulettimen hormin jättämän reiän tukkimiseksi. Jotenkin veikkaan, että nuo pari tupperin muovipussia ja muutama sipaisu ilmastointiteippiä ei ole se kaikista kestävin ratkaisu...

Vaikka meillä ei lapsia olekaan aiheuttamassa harmaita hiuksia, niin koirien kulkemista joutuu rajoittamaan senkin edestä. Kuten kuvasta näkyy, se vaatii välillä suhteettoman suuria ponnisteluja.

Jos pöly (ja hiki) eivät tunnu mukavilta kavereilta, niin kannattaa kyllä kahteen kertaan miettiä, että minkälaiseen projektiin lähtee mukaan. Välillä sitä purua on ns. "joka paikassa". Aina tosin kannattaa varoa käsisirkkelikostajaa!

 

Purua siellä. Ja purua täällä.

Tämä talo on rakennettu vielä vanhaan hyvään aikaan. Eli purua löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Se toki aiheuttaa ne omat säätönsä valittaviin rakenneratkaisuihin, mutta talossa talon tavoilla! Jotkut ovat lähteneet niin radikaaleihin temppuihin, että poistavat kaiken vastaantulevan purun ja korvaavat sen ekovillalla.  Tässä projektissa ei ihan niin kallista operaatiota tehdä, vaan täytellään vain tyhjät aukot.

Kun lattialaudat oli lopulta saatu pois, niin paljastui kaikessa komeudessa(?), että kuinka paljon tuolla lattian välissä sitä tyhjää oli. Ja voin muuten sanoa jo tässä vaiheessa, että toi on varsin pölisevää tavaraa. Etenkin kun siihen puupölyyn vielä lisätään kellarin betonivalussa käytettyjen lautojen betonipöly....

Tarkoituksena oli myös oikaista lattia vetämällä alkuperäisten lattiavasojen kylkiin vähän uutta puuta. Todettakoon tässä vaiheessa tuosta osaprojektista sen verran, että toivottavasti oppimista on tapahtunut riittävästi kun seuraavat huoneet tulevat työn alle.........

Ihan oman murheen kryynin aiheuttivat sähköputket. Ja toki rasiat. Näitä nimittäin tulee tuonne "muutama". Tekniikasta lisää myöhemmin, mutta erilaisten rasioiden määrä pyörii jossain melkein 30 paikkeilla tuossa  huoneessa...

Kun päästetään sähkömies keittelemään, niin koneet ja astiat on sen mukaiset. Mitähän tuoltakin oikein tulee?

Tuo ekovilla on siis sen verran tiivisti noissa pusseissa, että pitää vispata auki. Miikan vispailujen jälkeen pumpuli kiikutettiin lattian sisään ja minä tasoittelin sen tuonne. Tietääpä nyt se, että minkä verran tuota kuluu jatkossa... Vähän vajaat 4 säkillistä sitä saatiin tuonne lattiaan hukattua.

Nyt varovasti! Oli pakko raapustella noihin papereinhin lattiavasojen paikat. Muuten ei olisi tullut kävelystä yhtään mitään. Ja silti jokainen huoneessa käynyt taisi vähintään kerran astua enemmän tai vähemmän pahasti huti.

Pala kerrallaan valmista koht

Tässä vaiheessa rouva R:ltä tuli kysymys: "Joko saa imuroida???" Niin, paikallaan oli siis se ensimmäinen lattialevy. Mutta ymmärtäähän sen halun, kun kohtuu pitkään oli ollut se tilanne, että imurointia ei oikein voinut edes harkita tuolla huoneessa...

Projektin puolessa välissä (no, riippuu ihan siitä, että minkä osaprojektin valitsee...) hankitulle laserillekin tuli lopulta töitä. Varsin mainio peli näyttämään ruuvien paikat. Eipä tartte piirrellä viivoja lattiaan! Noita saa nykyään muutamalla kympillä, niin kyllä sellaisen hankinta pidemmissä projekteissa on jo ihan kannattavaa. Se tuli myös opittua, että seuraavalla kerralla ostan kyllä niitä 600 mm leveitä lattialevyjä. Noi 1200 mm leveät on ihan kauheita liikuteltavia.

Olin muutaman kerran yrittänyt saada ikkunamyyjää kiinni, että olisin saanut tietoon ikkunoiden toimituspäivän. Kellarissa oli toki filmifanerin kappale odottamassa mahdollista keittiön ikkuna-aukon väliaikaispeittämistä. Jos siis ikkunan saapuminen olisi myöhästynyt.

Lopulta sain myyjän kiinni, ja vastaus oli 'Sain juuri tiedon, että ikkunat tulevat tänään.' Aha, pieni etukäteisvaroitus olisi toki ollut paikallaan... Onneksi kuski oli pudottanut ne ikkunat juuri siihen mihin olisin itsekin ne ohjannut.

Kolme neljästä ikkunasta jouduttiin viemään väliaikaisvarastoon, ja aika nopeasti päädyimme siihen tulokseen, että vaikka kuinka haluaisimme väittää olevamme atleetteja, niin ikkunat painoivat hieman turhan paljon pidempää kantoprojektia silmälläpitäen...

Tässä on siis se turvallisimman näköinen kuva tuosta projektista. Loppuja en julkiseen jakoon suostu laittamaan. ;)

Keittiössä pitäisi olla mahdollisimman iso ikkuna, mutta valitettavasti saneerausprojekteissa joutuu tekemään kompromisseja. Niinpä meidänkin tapauksessa tuota ikkunaa jouduttiin pienentämään. Muuten tuohon ikkunan eteen ei olisi saanut yhtään mitään järkevää sijoitettua. Tuli sen verran alas se vanha aukko.

Niin, ja projektin vakiintuneita käytäntöjä noudattaen ikkunaprojekti tehtiin viikon sateisimpana päivänä (erinäisiä sähköjuttuja on siis ihmetelty ukkosten aikaan, siitä tämä käytäntö). En muista koska olisi satanut niin kovaa kuin polkiessani kotiin... Tosin, myönnetään nyt sen verran, että tällä kerralla uhkapeli kannatti, ja illan aikana ei lopulta satanut yhtään, vaikka ennusteet muuta uhkailivatkin.

Illan lopputulema oli tuo. Ihan ei ehkä passiivitalon tiiveysmääräyksiä vielä täytä, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin! Meni sen verran hämäräpuuhkaksi tuo lopulta, että ihan kauhean paljon kauempaa ei enää viitsinyt jatkaa.

Tässä vielä pari kuvaa tämän viikonlopun säädöistä. Tilanne on nyt se, että keittiö on levytetty lattian ja seinien osalta. Ja saumat+ruuvinreiät paklattu kertaalleen rouva R:n avustuksella. Tuo levytys oli yllättävän haastava kuvio. Lähinnä noiden sähkörasioiden reikien mitoittamisen osalta. Mutta taisi meillä muutama osua kohdalleen!  Yhtään "ehjää" levyä ei huoneeseen tullut, vaan kaikkia on lyhentämisen lisäksi joko leikelty tai kavennettu. Ja lähes kaikkia myös rei'itetty. Kuten kuvassa sahankäyttöä demonstroiva sähkömies totesi jossain vaiheessa 'Menee askarteluksi, kun talon isäntä on niin paljon noita rasioita tänne halunnut!'

Asiaa saattaisi myös helpottaa se, jos huoneesa löytyisi edes yksi suora kulma.... Siis rakenteista. En nyt tarkoita sitä metallista työvälinettä.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, että mikä mahtaa olla tuon kaapelikelan pölytiiveysluokitus? Ja mietinpä myös sitä, minkälaisen reaktion huoneeseen tuotu tulitikku olisi aiheuttanut...

Nyt voisi siirtyä vaakatasoon, ja huomenna vielä tehdä viimeisen silauksen kämpässä keittiökalusteiden tieltä. Katsotaan nyt, että kuinka paha 'bagdad' täällä on noiden toimituksen jälkeen...