Pihajumppaa ja salaisia ojia

Tätä kirjoittaessani ensimmäinen vaihe operaatiosta Willa Tossun Meikkaus on onnistuneesti takana.

Saatiin isän kanssa eilen ensimmäisen seinän osalta styroksit sokkeliin, tuulensuoja seinään ja koolaukset siihen päälle. Enää puuttuu panelit, niiden maalaus, sama operaatio seitsemälle muulle seinälle, kaikki nurkka/vuorilaudat, sokkelin rappaus, ja ja ja... Mutta onneksi kesä on vasta alussa!

Edellisen kirjoituksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kohtuullisen paljon. Piha on myllätty, vähän putkea ja eristettä kaivettu maanalle, ja auton paikka siirretty talon toiselle puolelle. Ai niin, ja päästiinpä myös siitä mun niiiiiiiin rakastamasta orapihlaja-aidastakin eroon!

 

Viimeiset kuvat Rouva R:n kukkapenkeistä ennen kaivurin saapumista.

"*huokaus* Yritä nyt sinäkin saada tehtyä jotain, äläkä vain leiki sen kameran kanssa!"

Viimeinen kuva taloyhtiön alkuperäisestä terassista. En tiedä tuleeko ikävä. Ja seuraavan
terassin alle ei koirat tule pääsemään. Tuolta oli kaivettu kohtuullisen paljon hiekkaa
pois, kun olivat yrittäneet kaivautua Kiinaan. Tosin, ne ei vissiin ole ollut
 maantiedon tunnilla ihan hereillä...

Purkamisessa on oma viehätyksensä.

Sen verran paljon vihreää puuta kärryssä, että ei meinannut mahtua paikallisen
jäteaseman sille tarkoitettuun astiaan... Mutta ei se mun ongelma ole, jos vähän yli
3m puu on liian pitkä sinne. Onneksi en ollut näkemässä, kun sitä tyhjennettiin...

"Hieman" oli pakkanen päässyt rapauttamaan sokkelia terassin alta.
Tuo mureni ihan paineilmalla puhaltamalla, tai sormilla hankaamalla...

Kaaheen aakee laakee.  On tuosta "hieman" lähtenyt tavaraa vuoden sisällä...

Tähän kartanoon on siis joskus 90-luvulla kaivettu salaojat. Silloin vain on syystä tai toisesta vähän säästelty, ja niitä ei ollut vedetty tuonne sisäpihan sisäkulmaan, vaan siitä oli hieman oikaistu, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.  Muuten en olisi vielä tässä vaiheessa ryhtynyt salaojaprojektiin, mutta kellarissa tuo portaikon oikealla puolella olevan harrastetilan ulkoseinän viereinen sisäkulma oli täysin märkä viime kesänä. Niinpä asialle piti tehdä jotain, ennen kuin kellarin käyttöä pystyi miettimään pidemmälle.

Lopullinen toteutus oli vetää puuttuva salaojaputki tuohon sisäkulmaan, ja eristeet punaisella merkitylle alueelle. Eristämisen osalta selasin kohtuullisen pitkään nettiä, ja pitkällisten pähkäilyjen jälkeen päädyin vetämään Fuktisol-merkkisen "salaojittavan" eristeen sokkelin maanalaiseen osaan.

Seuraa pieni rakennusfysiikkaosio:

Rakenteen pitää pystyä kuivumaan johonkin suuntaan, etenkin tällaisessa vanhassa talossa. Perinteisellä tavalla tuohon sokkelin pintaan laitetaan patolevy, ja sen päälle eriste, jos lisäeristystä kaivataan. Patolevyn toiminta vain perustuu tiivistyvään kosteuteen, joka valuu levyn pintaa pitkin salaojaan. Prosessi vaatii toimiakseen kylmän patolevyn. Jos se patolevy on eristeen "sisällä", niin eipä se kosteus tiivistykään koska tuo patolevy on sen verran lämmin. Muutenkin tällainen rakenne käytännössä vaatii myös "hengittävät" sisäpinnat kellariin, joka rajoittaa käyttömahdollisuuksia jonkin verran. Mm. puuhyllyn kiinnittäminen ulkoseinään ei ole järkevää kosteuden takia... Sokkelissa oleva kosteus ei uusissa taloissa ole läheskään niin iso ongelma, koska talojen alla on kapillaarikatko, joten talon alta ei pääse nousemaan kosteutta rakenteisiin ja sokkelin ulkopuolella on kosteuseriste. Näissä vanhoissa taloissa tuota kapillaarikatkoa taas ei ole, joten sokkeliin päätyy kosteutta, joka vain pitää saada siirrettyä johonkin suuntaan jollain tavalla.

Fuktisol mahdollistaa kuivumisen ulospäin, koska kyseinen eriste itsessään siirtää kosteuden sokkelista maaperään, ja lisäksi eristeenä pitää lämmön sisällä. Tiivistetysti rakennusfysiikassa kosteus pyrkii siirtymään lämpimästä kylmempään.

Mielenkiintoista nyt nähdä, että minkä verran tästä on apua tuon meidän kellarin tapauksessa.

Ei tullut laskettua kuinka monta kantoa toi repi ylös, mutta monta niitä oli.
Ja vielä muutama unohtui tuossa yhteydessä....

Kyllähän tuolla sokkelissa kosteutta taitaa olla havaittavissa...
Jopa ihan silmämääräisesti.

Se siitä kauniista pihasta. Tai no, ei se nyt onneksi mikään kilpailuvoittajapiha
vielä ollut, ja muutenkin olisi paljon mennyt uusiksi. Joten ei se nyt
ihan hirveästi harmita kuitenkaan. (kuva Sami Saastamoinen)

Huomaa oven ikkunan takana näkyvät teipit. Pakko oli tässä kohden
laittaa joku merkki oven sisäpuolelle, että pääsy kielletty. Sieltä oli
kuitenkin melkein 3m kaivannon pohjalle ennen kuin tuota soraa
 ruvettiin sinne taas kippaamaan. (kuva Sami Saastamoinen)

Vielä kun tästä hiukan myllättiin pihaa, niin taisi neljä eri naapurustossa
 asuvaa henkilöä käydä toteamassa 'Oi, olettepa saaneet pihan niin nätiksi!'
 Rouva R:n kanssa tuumattiin kyllä jälkeenpäin, että minkähänlainen
 kristallipallo näillä henkilöillä oli... Tai mitä sieniä olivat syöneet.

Autojen sijoituspaikka ja tonttiliittymä siirtyi ylläolevassa kuvassa näkyvän talon päädyn kohdalle. Aiemminhan ne olivat tuossa kuvassa talon oikealla puolella. Tähän oli oikeastaan kaksi syytä: 

1. Tarkoitus on Sitten Joskus rakentaa autokatos/talli, ja ainoa järkevä paikka sille on tuon kuvan vasemmassa laidassa. Lisäksi, nyt saadaan sisäpiha paremmin oleskelukäyttöön.
2. Autojen entiselle sijoituspaikalle oli kohtuu ikävä mäki. Ja etenkin viime talvena kun se suli ja jäätyi jatkuvasti, niin rouva R meinasi muutaman kerran menettää hermonsa tuon jääliukumäen takia.

Tuossa oli vain 2 pientä mutkaa matkassa. Edellisessä kuvassa näkyy esiinkaivettuina pari kiveä juuri keskellä tulevaa ajotietä. Osoittautuivat sen verran isoiksi ja hankaliksi tapauksiksi, että työmaalla ollut kaivuri ei niitä saanut nousemaan ylös.

Piti siis miettiä vähän vaihtoehtoja tuolle. Olin lukenut etanadynamiitista, (oli kyllä eri valmistajan tavaraa käytössä, mutta sama lopputulos) ja päätin sitten kokeilla sitä. Oli vain pari pientä ongelmaa:

1. Mulla oli vain 470mm pitkä terä, jolla ei ihan saa yli metrisestä kivestä 80% läpi, kuten ohje kuului.
2. Keli oli aika viileä, mikä hidasti prosessia varsin merkittävästi.

Etanadynamiitti (murtolaasti) on siis tiivistettynä laastia, joka laajenee varsin voimakkaasti. Eli kiveen porataan reikiä, sekoitetaan jauhetta veteen ja kaadetaan syntynyt mömmö reikiin.

Rouva R yritti serkkujensa kanssa auttaa prosessia, ja kyllä noista
kivistä muutamia pieniä paloja lohkesikin. Eli oli tuosta nuotiosta apua. :)

Ohjeen mukaan kahden päivän jälkeen on tuon etanadynamiitin murtovoima maksimissaan. Käytännössä viikon päästä oli tilanne se, että toinen kivi oli sen verran lohjennut, että kaivuri sai kauhalla väännettyä sen halki. Nimensä mukaista tavaraa!

Toinen kivi oli kyllä nätisti kahdestakin kohtaa haljennut, mutta halkeama oli sen verran pieni, ettei kauhalla päässyt väliin. Kaivuri oli lopulta saanut pyöräytettyä sen jäljelle jääneen kiven kerran ympäri, mikä riitti tässä vaiheessa. Ja pitihän se myös arvata, että kun kivi oli osittain haudattu nykyiseen sijoituspaikkaansa, niin halkesi lopulta useaan osaan. *huokaus* Pihassa on nyt sitten tuollainen kohtuullisen kokoinen kivi, jossa on isoja halkeamia ja teräviä reunoja.

Tässä se haljennut kivi. Hyvin näkyy etanadynamiitin reikien koot.

Tässä vaiheessa meillä oli siis salaojat tehty, pihasta revitty kohtuullisen suuri määrä kantoja pois, ja työnnelty kiviä metsään. Lisäksi se tienvarressa ollut orajapihlaja-aita oli kärrätty jonnekin mahdollisimman kaussa. Ai niin, ja tonttiliittymä oli siirtynyt uuteen sijaintiinsa.

Vaikka meillä tonttiliittymä siirtyi toisen kadun varteen, niin katuosoite ei muutu. Sen saisi muutettua halutessaan, mutta Leppätie on paljon mukavampi kirjoittaa kuin Matalaseläntie. ;) Kaivurilla oli lisäksi kiire toiselle työmaalle, niin piha jäi vähän vaiheeseen.

Muutaman talon päästä löytyi kuitenkin minikaivuri, ja pienen pähkäilyn jälkeen uskalsin tarttua tarjoukseen ja alkaa opetella kaivurin käyttöä. Pari iltaa (eli joku 4-5h) kun harjoitteli, niin homma alkoi jo sujua ilman, että ihan jokainen kauhaisu harmitti. Kaivamisen lisäksi tiivistin yhtä osaa tontista ajelemalla tuolla tuultakin nopeammalla vehkeellä edestakaisin. Yllättävän hyvin tuo tiivistyprojekti lopulta onnistui.

Jokaisen pienen pojan unelma?

Ei näy kukkapenkkejä, eikä perhefarkulla tuohon enää oikein pääse.

Isäni isä (eli meidän pappa) auttoi isääni remonttiprojekteissa, ja nyt isäni auttaa meitä.
Niin se vain elämä jatkaa kulkuaan ja perinteet siirtyvät sukupolvilta toisille. :)

Tontilta on tähän mennessä kaadettu mun laskujen mukaan 16-17 halkaisijaltaan >10cm puuta. Onneksi meillä on puusauna, niin ei mene nuokaan hukkaan. Johonkin ne kuitenkin täytyisi saada kuivumaan... Tarkoitus oli rakentaa väliaikainen puukatos, jolla selviäisi muutaman vuoden eteenpäin. Lopputulos oli kuitenkin jotain vähän muuta. Isääni lainatakseni: "Jos tuosta katoksesta joskus luovutte, niin sitä ei viedä kaatikselle, vaan se roudataan mökille. Ja tästä ei edes keskustella." No, katsotaan nyt, eiköhän tuolla aika pitkään selvitä tämänkin kartanon alueella. :)

Nyt vain vähän harmittaa, kun perustus tuli tehtyä väliaikaisen katoksen ajatuksella, niin siihen olisi voinut panostaa vähän enemmän. Käytännössä kaivoin 12 n. 50cm syvää kuoppaa, halkaisija ylhäällä 30-40cm, ja täytin ne tontilta löytyvällä hiekalla. Tähän päälle sitten tuollaiset pienet enemmän tai vähemmän neliskanttiset kivenmurikat, joiden varaan katos rakennettiin. 

Mahtuuko naulain? Aika monta naulaa piti naputella myös vasaralla, ja rannetta heiluttaen,
kun oli huimat 5cm vasan ja naulan välillä tilaa maksimissaan.

Tuollainen siitä nyt tuli. Vielä kun joku saisi tuon maalattua, asennettua
 katon ja etenkin pilkottua&roudattua ne puut tuonne.

Isä tuli taas eilen apuun harmaalla ratsullaan, ja ruvettiin asentamaan ensimmäisen seinäpätkän kohdalle paneloinnin alle jääviä asioita. Yllättävän kivuttomasti se sujui, ja eilisen jälkeen on jonkinlainen käsitys minkälaisella vauhdilla tuota projektia pystyy viemään eteenpäin. Ja saatiin me toki ihan aikaankin asioita. :)

Tästä lähdettiin aamulla liikkeelle. Huomaa sokkelinkorjauslaastilla korjattu sokkeli.

Ja tältä näytti illalla. Siinä on 25mm tuulensuoja ja 2*22mm koolaus, päälle
tulee vaakapaneeli. Sokkelissa 50mm styroksia ja sen päälle tulee rappaus.

Koska keli oli mitä oli, niin päivä alkoi työskentelytilan hankkimislle.
Huimat 29,50e Hong Kongista, ja oli kyllä ihan hintansa oloinen tuotos...
Mutta, pienellä tuunauksella tuosta saatiin varsin toimiva sateensuoja.
 Seuraavaa tuulenpuuskaa odotellessa...

Suunnittelua ja viimeisen yön paniikkia

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi mokattu. Vai miten se nyt menikään... Ja viime hetken paniikki on paras motivaattori. Myös remonttia tehdessä.

Tämän vuoden remonttikauden aloitus on kulunut suunnitelmia vääntäen ja pihaa putsaten. Kevään aikana on viety yhteensä 6 risukuormaa paikalliselle jäteasemalle, 2 täyttä autoa pakettilaatikoita yms, ja 1 peräkärrykuorma (sis. täyteen tupatun auton) rakennusjätettä. Puuta on lisäksi tullut kaadettua. Tällä hetkellä saldo muuton jälkeen taitaa olla 16 >10cm halkaisijaltaan olevaa puuta tältä tontilta. Lisäksi niitä *piip* puskia ihan liikaa. Vielä kun joku ehtisi pilkkoa nuo lopulliseen kuosiin...

Alkavalla viikolla olisi vihdoinkin tarkoitus viedä rakennuslupahakemus pyrokraattien pureskeltavaksi. Tosin, lupaa vaativat työt on jo aloitettu, mutta... ;) No, on mulla suullinen lupa noille jo tehdyille operaatioille. Mutta, jännä nähdä, miten tuossa lopulta käy. Kuinka paljon pitää toimittaa korjauksia ja päivityksiä, ennen kuin voivat hyväksyä.

Sitä myös odotan vähän jännittäen, että pitääkö meidän oikeasti löytää tähän projektiin vesi/viemäritöistä ja ilmanvaihtoasennuksista vastaavat mestarit... Ei ole kovin helppo nimittäin löytää sellaisia, jotka suostuvat tällaiseen pieneen projektiin laittamaan puumerkkinsä, jos joku muu on tekemässä. Toisaalta, ihan ymmärrettävää. Mutta turhauttavaa, kun haluaa itse tehdä mahdollisimman paljon, eikä myöskään kiinnosta käytää isoja urakointifirmoja hintojen takia.

Suunnitelmia varten on pitänyt mitata, mitata, mitata ja mitata. Lisäksi tullut pengottua paikkoja sekä vintillä että kellarissa. Ei tuo kattorakenne ehkä ihan nykymääräyksiä täytä, mutta on se tällä tontilla jo 54 vuotta kestänyt kasassa, ettei se nyt ihan luokaton voi olla. Mutta, olen kyllä päättänyt tehdä tuolle Jotain(tm) projektin seuraavassa vaiheessa. :)

Mitkä kattoristikot?

Meillähän on tässä kartanossa "salahuone". Eli n. 25-30m2 kokoinen tila, jonne ei ole muuta pääsyä kuin 2 tuuletusräppänää sokkelissa. Rakennuksen nurkalla olevat salaojan tarkistuskaivot on sen verran syvät, että tuskin tuossa kallio on tullut vastaan, mutta jostain muusta syystä se on jäänyt käyttämättömäksi. Myyjä muisteli leikkineensä siellä olevan hiekkakasan päällä joskus lapsena, eli sinne on joku vähän isompi aukko ollut muinoin. Sain lopulta aikaiseksi koittaa kuvata tuon huoneen sisustaa, ja kyllähän sieltä hiekkakasa paljastui. Katsotaan nyt, että missä vaiheessa projektia tuonne availlaan isompaa aukkoa. Siitä saisi kuitenkin mukavasti lisää varastotilaa. Meillä on kellaria ihan liian vähän tässä talossa! ;)

Hiekkakasalta haiskahtaa

Ottakaa valomiehet tästä oppia!

Tämän kesän aikana olisi tarkoitus tehdä kaksi isompaa osaprojektia. Salaojat puuttuvalle kolmelle sivulle, ja julkisivuremontti. Salaojien yhteydessä siirretään tontin sisäänajo tuonne toiselle sivulle, koska vain sinne on mahdollista rakentaa autokatos/-talli Sitten Joskus(tm). Samalla saadaan vähän matalampi mäki tieltä tontille, mikä ei ainakaan haittaa talvioloissa...

Tuon takia on tonttia pitänyt siivota, ja noita puita kaataa enemmän kuin muuten olisin halunnut. Ja jos sattui näkemään tän tontin viime kesänä, niin saattaa järkyttyä kun seuraavan kerran tulee täällä käymään. :) Tosin, nyt ne meidän sisustuskivet näkyvät kunnolla!

Koska salaoja vedetään tuonne vanhan ulko-oven edustalle, ja siitä piti terassi purkaa edestä, niin eteen tuli kysmys liikkumisesta ulos projektin aikana. Toi isoin otus kun ei suostu tulemaan kellarin portaita pitkin, joten autotallin ovi oli poissa laskuista... Onneksi meillä oli muutenkin tarkoitus asentaa uusi ulko-ovi taloon, joten se oli tämän kauden ensimmäinen varsinainen remonttiasia.

Oven kanssa tuli vain pari pientä suoraa mutkaa matkaan. Kun kaksi insinörttishenkistä kaveria tuollaista asentaa, niin ovea varten tehty aukko oli toleranssiensa mukaan justiinsa. Mitä nyt oli mitattu 10 cm liian leveäksi. :) Hiukan meinasi ryydyttää siinä vaiheessa, päivä oli muutenkin ollut vähän liian pitkä jo tuolloin.

Lisäksi, asennuksen jälkeen huomasin ovessa kosmeettisen valmistusvirheen. Käyttöä se ei haittaa mitenkään, mutta pisti kyllä silmään. Tein reklamaation, ja pelkäsin, että sieltä tulee lähinnä joku pieni hyvitys. Ei se paljoa olisi lohduttanut, kun tuota joutuu kuitenkin kohtuu monta vuotta tuossa tiirailemaan. Valmistaja oli kuitenkin sitä mieltä, että ei tuollaista voi jättää asiakkaalle, ja tekevät meille uuden ovilehden. Eli karmeja ei tarvitse lähteä vaihtamaan. En kyllä valita!

Tältä näytti sisällä ennen kuin rikottiin kaikki.

Tiivistä ja kuivaa. Yhtään ei ollut valunut, ja suurin osa puruista kuin vastalaitettuja. Pitäisiköhän sittenkin jättää noi vihreät paneelit näkyviin, repisi vain kipsilevyn päältä pois? Onhan se aika söpö väri, eikös?

Ennen kuva ulkoa. Siellä on joku salakyttääjä ikkunassa!

Jälkeen kuva ulkoa.

Vähän meni noiden väliaikaisten portaiden mitoitus pieleen, lähinnä jyrkkyyden osalta. Täytyy ensi kerralla muistaa, että ei se jiirisahan 39 asteeseen laitettu terä vielä riitä. Pitäisi myös muistaa sahata oikealta puolelta... Yllättävän iso ero tuolla 39 vs. 51 astetta, mikä tuosta lopulta tuli. Rouva R nimesi nuo tikkaiksi, mutta minä kyllä olen eri mieltä! Lisäksi, täytyy seuraavalla kerralla muistaa, että sisäpuolen asiat kannattaa tehdä ennen kuin ruuvaa noita ulkopuolen ristitukia tms. paikalleen. Vähän meinasi olla ahdasta änkeä tuonne alle sen jälkeen. :)

Kun koirillekin saatiin aitaus tuolle puolelle taloa, niin nyt saa kaivuri tulla! Täytyy nyt toivoa, ettei enää tule viivästyksiä sen suhteen. Ensimmäinen urakoitsija jo teki oharit, kun tää hieman epätavallinen kevät sekoitti aikataulut. Tai se oli ainakin hänen selityksensä.

Muutama viime päivä on kulunut asiaan perehtyessä ja nettiä kahlatessa, koska toi kaivuri varmistui lopullisesti vasta torstaina. Joku voisi ehkä sanoa, että olisi kannattanut aloittaa jo aiemmin, mutta... Nyt näyttää siltä, että mulla tulee 100mm Fuktisol sokkelin maanalaista osaa vasten. Ja 50-100mm "rappaus EPS" (60S) sitten sokkelin maanpäälliselle osalle. Siihen päälle sitten rappaus. Tuo vaikuttaa tämän hetken toteutuksista olevan lähimpänä sellaista, joka mahdollistaa tällaisessa talossa kellarin monipuolisen käytön ilman kosteusongelmia.

Se "perinteinen" tapa (eli patolevy+styroksi) on vähän ongelmallinen, koska maasta talon alta nouseva kosteus ei pääse poistumaan sokkelista muuta kuin sisälle. Jolloin sisäpuolen pinnoiteratkaisut pitäisi miettiä paljon tarkemmin. Uusissa taloissa tuo ei ole ongelma, koska siellä talon alla on kapillaarikatko, jolloin kosteus ei pääse nousemaan rakenteisiin. Ja saisihan sellaisen tuonnekin toteutettua, mutta en halua nähdä hintalappua sille operaatiolle. :)

Kaikenkaikkiaan juuri tuo kellarin eristyskuvio on varsin mielipiteitä herättävää materiaalia. Kun kysyy 5 raksaihmiseltä neuvoa, niin saa vähintään 10 mielipidettä.  Tosin, siitä sentään tuntuvat kaikki olevan samaa mieltä, että se eriste pitää laittaa ulkopuolelle. :)

Mutta, katsotaan kuinka äijän käy. Loma on sovittu alkavalle viikolle, eli enää puuttuu hyvä keli ja kaivuri tontilta. Lähellä ollaan jo!

Vanhan herran muistelmat

Uusi vuosi, ja uudet kujeet. Tai ainakin jotain siihen suuntaan.

Talvi on mennyt jossain määrin ehkä hiljaiseloa vietellen, mitä tulee remonttiin. Ainakin jos siis vertaa syksyn hulluihin päiviin... Mutta, paljon on tullut suunniteltua, ja pähkäiltyä. Ja on sitä nyt jotain saatu aikaankin.

Koska tällä työmaalla ei tupakka-askeja juuri näy, niin suunnitelmat
täytyy piirtää pizzalaatikon kanteen. Tosin, noi suunnitelmat on
oikeasti jo viime kesältä, mutta pidetään se salaisuutena.

Alla on tämän kartanon asuinkerroksen pohjapiirros. Joku on ehkä jo saattanut sellaista kaipailla, mutta kun ei ole tähän mennessä vielä ollut järkevällä laadulla, niin en ole viitsinyt laittaa. Selvennykseksi sen verran, että tuossa oikeanpuoleisen siiven alapuoliskossa on katkoviivoilla piirretty poistettavat seinät. Paksut viivat siis ovat olemassaolevia ja paikalleen jääviä, tai uusia seiniä.

Muutaman ruuvin joutuu vielä ruuvaamaan, että ollaan tässä tilanteessa.

Nolottaa myöntää, mutta pakko se on rehellinen olla. Keittiö on edelleen kesken. :) Mutta, tarkoitus olisi se nyt tän kesän aikana saada puuttuvilta osin kuosiin. Loppui vain kiinnostus siinä vaiheessa säätöön, kun talven ja muun elämän takia joutui noi sirkkeliasiat roudaamaan talvisäilytykseen kellariin. Ja toisaalta, ihan hyvä, että vähän on saanut noista varsinaisista remonttijutuista pidettyä taukoakin. Puuttuvat asiat on siis eteiseen ja ruokasaliin vievien oviaukkojen karmien levytys sekä lattialistat. Ei siis mitään radikaalia, eikä millään tavalla käyttöä haittaavaa, mutta pistäähän se silmään.

Oli muuten varsin mahtava hetki, kun sai alkuvuodesta lopultakin työkalut kellariin järjestykseen seinälle roikkumaan, ja sinne vähän muutenkin lisää hyllyjä. Ei tarvitse enää kahlata ihan liian montaa epämääräistä laatikkoa läpi, kun etsii jotain tiettyä tarviketta. Ne on niitä elämän pieniä iloja, joita muiden voi olla vaikea ymmärtää....

Ei, tämä ei ole tältä työmaalta, mutta kyllähän tuollainen komea olisi...
Etenkin noilla teksteillä.

 

Lisäksi tuli huollettua työkaluja kesää varten. Tai siis seurattua silmä kovana
vierestä, kun asiasta hieman enemmän ymmärtävä naapuri sen suoritti.

Alkuvuoden aikana on myös kaadettu puita, ja roudattu risuja. Paljon risuja. Eikä se homma vieläkään lopu... Mielenkiinnolla kyllä odotan kommenttia muutamalta sellaiselta sukulaiselta, jotka kävi täällä viime kesänä ennen isompien pihanraivausten aloittamista. Sen jälkeen on kuitenkin kaatunut aika monta kuutiota syreenipuskia yms, vissiin 6 koivua, muutama pihlaja, ja sitten kasa muita puita. Ai niin, ja niitä *piip* ruusupuskia on myös pistetty matalaksi.

Kirjanpidon mukaan tältä tontilta on lähtenyt 8 peräkärryllistä risuja, 5 kärrykuormaa roskia (purku+muutto+remppa, yleensä myös auto ollut ihan täynnä), ja 3 kuormallista ilman kärryä. Mielenkiinnolla odotan, että mikä on lukumäärä vuoden lopussa. :)

Oli täälläkin lunta. Eikä noi meidän kivet näyttäny yhtään pienemmiltä silloinkaan.

Pitkäperjantain kunniaksi vähän piikikkäämpiä oksia kuormassa.

Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksemää... Ja Husqvarna.
Tosin, oikeasti puita kaatui vähän enemmän.

Sähköprojektikin edistyy muun homman ohessa. Talven aikana vaihdoin päälogiikan pykälää tuoreempaan versioon, mikä mahdollistaa mm. auton lämmitysaikojen päivittämisen suoraan nettiselaimella. Ei tarvitse enää kaivaa tuota varsinaista ohjelmointisoftaa esiin. Tuli lisäksi opeteltua grafiikan tekemistä sillä. Eli kaikkea äärimmäisen tarpeellista ja tärkeää.

Back to the 90's. LOGO LEHMÄ.

Kuvasta puuttuu vielä sähköä syöttävä MMJ ja uusi pistorasia. Kyllä, tämä on
vain väliaikainen ratkaisu, mutta väliaikaisuuden kestosta ei vielä ole tietoa. ;)

Jotain uutta. Ja jotain vanhaa.

Piti vain vaihtaa vanhan keskuksen syöttö uuteen kaapeliin, ja uuden
keskuksen perään. Lopulta sähkäri joutui rakentamaan sen käytännössä
kokonaan uudestaan, kun Jollain(tm) lähti homma vähän lapasesta.
Mitään en kuitenkaan myönnä, tälläkään kerralla.

Se on kyllä jännä, että vaikka olemme olleet kartanonomistajia jo 287 päivää, niin paffilaatikoita löytyy edelleen ihan liikaa. Toisaalta, tekosyyksi voi aina laittaa sen, että huonejärjestys tulee vielä muuttumaan, eikä kaikille jaksa siis toistaiseksi miettiä omaa loppusijoituspaikkaa. On niitä kuitenkin tässä talven kuluessa aina vähitellen saatu tyhjiksi ja roudattua odottamaan seuraavaa etappia.

Mikähän ajatus tuossakin taas oli...

Välillä tulee projektityöryhmän kesken pieniä erimielisyyksiä kuvausmääristä.
Mutta pitäähän se projekti nyt dokumentoida hyvin!

Nyt alkaa kuitenkin remonttikausi taas vähitellen käynnistyä. Tänään revin tuolta jo ensimmäisiä lautoja ja listoja pois, että huomenna päästään asentamaan uutta ulko-ovea paikalleen. Mutta siitä tulee sitten ihan oma postauksensa, kun se on kuitenkin jo ihan oikeaa remonttia taas vaihteeksi. :)

Tähän loppuun vielä erään kuvausreissun yhteydessä haaviin tarttunut räpsy.

Seuraavalla jääkuvausreissulle makuualusta mukaan, niin ei vaatteet kastu
niin pahasti jäällä maatessa. Mutta mitäpä ei kuvaaja tekisi kuvansa eteen??

Kuulumisia...

Hieman hiljaisempaa on ollut blogi-rintamalla. Täällä kuitenkin ollaan ja tavallista WillaTossun arkea vietetään.

Meidän arkeen kuuluu joka keväinen karvanlähtöaika sekä ah niin riemukas kevään varma merkki, kuraiset koirat. Myöskään koirien juoksut eivät jääneet tältä keväältä väliin. Joten meidän taloudessa on eletty myös hormoonihyrrinä ulisevien narttujen aikataulujen mukaan, jotka ottavat asiakseen ulvoa itselleen sulhoa noin 4.30 aamulla. Muutamana aamuna on tullut mietittyä miten on puhuttu koirankarvan lämpöä sitovasta ominaisuudesta ja pohdittua lämmittäisikö karva paremmin nahan kanssa vai ilman. Toistaiseksi ovat säästyneet nylkemiseltä nuo meidän hormoonihyrrät. ;)

Päivätöidemme lisäksi olemme saaneet majoittaa hiihtolomien aikaan muutamia matkaajia ja se on aina piristävää vaihtelua. Itsekin sain viettää muutaman ihanan päivän Pirkanmaan seudulla hiihtoloman aluksi.Osallistuin rakkaimpien kihlajaisiin kaason roolissa ja näin muutamaa rakasta ystävää. Monien huolien täyteisen öiden jälkeen olen ilokseni saanut huomata että elämä ja Taivaan Isä kantaa myös ystäviäni joilla on ollut viimeinen vuosi aikamoista myllerrystä.

Kaason roolista tulen varmaan hehkuttamaan jonkin verran tulevan kevään ja kesän aikana. Viime kesänä nimittäin yllättäen yksi rakkaimmista ystävistäni ja pikkuveljeni saivat alkaa vuosituhannen rakkaustarinan. Myönnän syyllisyyteni parin yhteen saattamisessa. Olen myös aivan SUPER ONNELLINEN tästä ihanasta lovestorystä. Olen myös todella onnellinen, innoissani ja kiitollinen siitä että minulle annettiin kunnia kaasoilla "koko rahan edestä". On ihana miettiä parin ilahduttamista, morsiamesta huolehtimista sekä hääsuunnitteluita, -askarteluita ja -toteutusta.

Eilen väsäsimme kutsuja joista tuli yllättäen myös sellaiset, jotka olisin voinut kuvitella omiin häihini. Kutsut onneksi olivat myös hyvin paljon morsiamen mieleen. Alla muutama kuva urakasta ja valmiista kutsuista.

Morsian polttelee paperia

Kaaso liimaa morsiamen polttamia papereita

"Puhalla jo..."

Kyllä meillä oli hauskaa!

Läjä valmiita kutsuja, liima kuivuu hitaasti.

Sinetöintia harjottelemassa.

"Näin sitä jotenkin piti lämmittää..."