Tätäkin päivää.

Ja tätäkin päivää voisin vähän kuvilla valottaa. Tänään sain käydä tutustumassa pienellä maatilalla Raippaluodossa. Menin tutustumaan mahdollisuuksiin ratsastaa mutta eläimiähän oli vaikka miten, joten saatan päästä mm. keritsemään lampaita ja ehkä joskus auttamaan poijituksessakin. Muutamia kuvia otin tilalla ja omistajan luvalla sain tehdä päivästäni kuvien kera blogipäivityksenkin. Valitettavasti hienosta lehmärouvasta sonnivasikkansa kanssa en hoksannut ottaa kuvaa.

Helmi-tamma porkkana suussa. Helmi on noin 3-vuotias tamma josta haaveillaan ravuria.

Tässä kuvassa on Helmi ja Helmin äiti. Äidin nimenkin kuulin mutta se ei vain jäänyt mieleen. Laitumella oli myös kaksi muuta hevosta Tähti ja Silva. Tähdellä mahdollisesti pääsen ratsastamaan tulevaisuudessa. Toisella laitumella oli naapurin ruunan seurana Helmin poika Ukkospoika-ori.

 

Lampaita oli useampi. Tämä kuva kertoo kuinka monta villapalloa mahtuu samalle neliömetrille kun on ruokaa tarjolla.

Lampaat pitivät pääsääntöisesti tarkkaa etäisyyttä ihmisiin ettei oikein tahtonut päästä kosketusetäilyydelle.

Muutama lammas uskaltautui paijattavaksi asti. Erityisesti pässit olivat rohkeampia. Toisaalla oli pari karitsaakin, mutta niistä en hoksannut ottaa kuvaa. Laumassa oli suomenlampaita ja ahvenanmaanlampaita.

Jokaisella maatilalla pitää olla myös kanoja ja kukkoja. Kanat saivat humpsutella vapaana mutta koska satoi ne pysyivät aika tiiviisti sisällä. Viimeisetkin tulivat sisälle kun ruokaa oli tarjolla. Tosin kaksi kukkonpoikaa olivat jääräpäisesti pihalla kovassakin sateessa.

Kun lähdin puolen päivän aikaan kotoa, niin ripsotteli vähän vettä. Maatilaa kiertäessämme sade yltyi. Raippaluodon sillan ylittäminen oli aika jännää kun sanoi mahdottomasti ja aallot alapuolella oli kunnon vaahtopäitä.

Kuvia minun arjestani

Tässä on muutamia kuvia mun arjesta, mitään sensuroimatta. Mun arki on karvaista, sekaista ja kaunista, katsoo sitä mistä suunnasta tahansa. Kuvat alkavat koirista koska ne ovat meidän perheen perusarkea, myös juhlapäivinä, omasta valinnasta.

Pihan vahdit tärppänä.

Kaikki kaupustelijat eivät ymmärrä aidasta eivätkä kyltistä pysyä poissa mutta ainakin yritetty on. Eihän nuo suden jälkeläiset pahoja ole mutta kyllä minua arveluttais mennä vieraaseen pihaan jossa on koiria tai edes varotus koirista. Mainittakoon vielä että niin röyhkeiltä myyntimiehiltä en koskaan mitään osta, vaikka myisivät maailman viimeiset rippeet puhdasta ilmaa jota hengittää.

Syksy saapunut myös meidän kotikadulle. Naapurin puu loistaa syksyn iltapäiväauringossa upeasti.

Vaikka huiman suuri niin siltikin hirmuisen pieni. Aina valmiina leikkimään

Vaikka huiman pieni niin siltikin olevinaan niin suuri. Ei jaksa ihan aina tuon pennun höpinöitä ja leikkiin kutsuja.

Loppu kesästä pihahommien yhteydessä löytyi tällainen kattila hautautuneena maahan. Herra R sen pelasti. Minä pesin sen ja keksin käyttää koirien vesiastiana pihalla. Aika kaunis se on vaikka toisaalta myös mahdottoman ruma.

Tämä on näkymä meidän "turhasta eteisestä" remontin keskellä. Läpikulkuhuone remontoitavan huoneen naapurissa täyttyy aina tavarasta ja mm. pakkausmateriaalina käytetyistä pahvilaatikoista, vaikka raivaustyötä tehdään jatkuvasti.

Olohuoneen oveltakin voi ihailla pahvia. Olohuonetta kun vallitsevat vielä pahveissa olevat keittiön kylmälaitteet ja muutamat kaapit ja laatikostot. Kyllä siellä takana se sohvakin on.

Tässä vilaus sohvasta sekä mun huonekasveista olohuoneessa, kaikkien kaapistojen ja muun remontti romun takana.

Ensikuussa toivottavasti pääsen näyttämään kuvia siististä kodista ja uudesta keittiöstä. Siihen asti kaaos vallitsee meillä. Sen kanssa on vain elettävä. Ei pelkässä ruusutahassa voi matkata kohti unelmiaan vaan välillä on tehtävä kierros kompostilla.