Pihajumppaa ja salaisia ojia

Tätä kirjoittaessani ensimmäinen vaihe operaatiosta Willa Tossun Meikkaus on onnistuneesti takana.

Saatiin isän kanssa eilen ensimmäisen seinän osalta styroksit sokkeliin, tuulensuoja seinään ja koolaukset siihen päälle. Enää puuttuu panelit, niiden maalaus, sama operaatio seitsemälle muulle seinälle, kaikki nurkka/vuorilaudat, sokkelin rappaus, ja ja ja... Mutta onneksi kesä on vasta alussa!

Edellisen kirjoituksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kohtuullisen paljon. Piha on myllätty, vähän putkea ja eristettä kaivettu maanalle, ja auton paikka siirretty talon toiselle puolelle. Ai niin, ja päästiinpä myös siitä mun niiiiiiiin rakastamasta orapihlaja-aidastakin eroon!

 

Viimeiset kuvat Rouva R:n kukkapenkeistä ennen kaivurin saapumista.

"*huokaus* Yritä nyt sinäkin saada tehtyä jotain, äläkä vain leiki sen kameran kanssa!"

Viimeinen kuva taloyhtiön alkuperäisestä terassista. En tiedä tuleeko ikävä. Ja seuraavan
terassin alle ei koirat tule pääsemään. Tuolta oli kaivettu kohtuullisen paljon hiekkaa
pois, kun olivat yrittäneet kaivautua Kiinaan. Tosin, ne ei vissiin ole ollut
 maantiedon tunnilla ihan hereillä...

Purkamisessa on oma viehätyksensä.

Sen verran paljon vihreää puuta kärryssä, että ei meinannut mahtua paikallisen
jäteaseman sille tarkoitettuun astiaan... Mutta ei se mun ongelma ole, jos vähän yli
3m puu on liian pitkä sinne. Onneksi en ollut näkemässä, kun sitä tyhjennettiin...

"Hieman" oli pakkanen päässyt rapauttamaan sokkelia terassin alta.
Tuo mureni ihan paineilmalla puhaltamalla, tai sormilla hankaamalla...

Kaaheen aakee laakee.  On tuosta "hieman" lähtenyt tavaraa vuoden sisällä...

Tähän kartanoon on siis joskus 90-luvulla kaivettu salaojat. Silloin vain on syystä tai toisesta vähän säästelty, ja niitä ei ollut vedetty tuonne sisäpihan sisäkulmaan, vaan siitä oli hieman oikaistu, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.  Muuten en olisi vielä tässä vaiheessa ryhtynyt salaojaprojektiin, mutta kellarissa tuo portaikon oikealla puolella olevan harrastetilan ulkoseinän viereinen sisäkulma oli täysin märkä viime kesänä. Niinpä asialle piti tehdä jotain, ennen kuin kellarin käyttöä pystyi miettimään pidemmälle.

Lopullinen toteutus oli vetää puuttuva salaojaputki tuohon sisäkulmaan, ja eristeet punaisella merkitylle alueelle. Eristämisen osalta selasin kohtuullisen pitkään nettiä, ja pitkällisten pähkäilyjen jälkeen päädyin vetämään Fuktisol-merkkisen "salaojittavan" eristeen sokkelin maanalaiseen osaan.

Seuraa pieni rakennusfysiikkaosio:

Rakenteen pitää pystyä kuivumaan johonkin suuntaan, etenkin tällaisessa vanhassa talossa. Perinteisellä tavalla tuohon sokkelin pintaan laitetaan patolevy, ja sen päälle eriste, jos lisäeristystä kaivataan. Patolevyn toiminta vain perustuu tiivistyvään kosteuteen, joka valuu levyn pintaa pitkin salaojaan. Prosessi vaatii toimiakseen kylmän patolevyn. Jos se patolevy on eristeen "sisällä", niin eipä se kosteus tiivistykään koska tuo patolevy on sen verran lämmin. Muutenkin tällainen rakenne käytännössä vaatii myös "hengittävät" sisäpinnat kellariin, joka rajoittaa käyttömahdollisuuksia jonkin verran. Mm. puuhyllyn kiinnittäminen ulkoseinään ei ole järkevää kosteuden takia... Sokkelissa oleva kosteus ei uusissa taloissa ole läheskään niin iso ongelma, koska talojen alla on kapillaarikatko, joten talon alta ei pääse nousemaan kosteutta rakenteisiin ja sokkelin ulkopuolella on kosteuseriste. Näissä vanhoissa taloissa tuota kapillaarikatkoa taas ei ole, joten sokkeliin päätyy kosteutta, joka vain pitää saada siirrettyä johonkin suuntaan jollain tavalla.

Fuktisol mahdollistaa kuivumisen ulospäin, koska kyseinen eriste itsessään siirtää kosteuden sokkelista maaperään, ja lisäksi eristeenä pitää lämmön sisällä. Tiivistetysti rakennusfysiikassa kosteus pyrkii siirtymään lämpimästä kylmempään.

Mielenkiintoista nyt nähdä, että minkä verran tästä on apua tuon meidän kellarin tapauksessa.

Ei tullut laskettua kuinka monta kantoa toi repi ylös, mutta monta niitä oli.
Ja vielä muutama unohtui tuossa yhteydessä....

Kyllähän tuolla sokkelissa kosteutta taitaa olla havaittavissa...
Jopa ihan silmämääräisesti.

Se siitä kauniista pihasta. Tai no, ei se nyt onneksi mikään kilpailuvoittajapiha
vielä ollut, ja muutenkin olisi paljon mennyt uusiksi. Joten ei se nyt
ihan hirveästi harmita kuitenkaan. (kuva Sami Saastamoinen)

Huomaa oven ikkunan takana näkyvät teipit. Pakko oli tässä kohden
laittaa joku merkki oven sisäpuolelle, että pääsy kielletty. Sieltä oli
kuitenkin melkein 3m kaivannon pohjalle ennen kuin tuota soraa
 ruvettiin sinne taas kippaamaan. (kuva Sami Saastamoinen)

Vielä kun tästä hiukan myllättiin pihaa, niin taisi neljä eri naapurustossa
 asuvaa henkilöä käydä toteamassa 'Oi, olettepa saaneet pihan niin nätiksi!'
 Rouva R:n kanssa tuumattiin kyllä jälkeenpäin, että minkähänlainen
 kristallipallo näillä henkilöillä oli... Tai mitä sieniä olivat syöneet.

Autojen sijoituspaikka ja tonttiliittymä siirtyi ylläolevassa kuvassa näkyvän talon päädyn kohdalle. Aiemminhan ne olivat tuossa kuvassa talon oikealla puolella. Tähän oli oikeastaan kaksi syytä: 

1. Tarkoitus on Sitten Joskus rakentaa autokatos/talli, ja ainoa järkevä paikka sille on tuon kuvan vasemmassa laidassa. Lisäksi, nyt saadaan sisäpiha paremmin oleskelukäyttöön.
2. Autojen entiselle sijoituspaikalle oli kohtuu ikävä mäki. Ja etenkin viime talvena kun se suli ja jäätyi jatkuvasti, niin rouva R meinasi muutaman kerran menettää hermonsa tuon jääliukumäen takia.

Tuossa oli vain 2 pientä mutkaa matkassa. Edellisessä kuvassa näkyy esiinkaivettuina pari kiveä juuri keskellä tulevaa ajotietä. Osoittautuivat sen verran isoiksi ja hankaliksi tapauksiksi, että työmaalla ollut kaivuri ei niitä saanut nousemaan ylös.

Piti siis miettiä vähän vaihtoehtoja tuolle. Olin lukenut etanadynamiitista, (oli kyllä eri valmistajan tavaraa käytössä, mutta sama lopputulos) ja päätin sitten kokeilla sitä. Oli vain pari pientä ongelmaa:

1. Mulla oli vain 470mm pitkä terä, jolla ei ihan saa yli metrisestä kivestä 80% läpi, kuten ohje kuului.
2. Keli oli aika viileä, mikä hidasti prosessia varsin merkittävästi.

Etanadynamiitti (murtolaasti) on siis tiivistettynä laastia, joka laajenee varsin voimakkaasti. Eli kiveen porataan reikiä, sekoitetaan jauhetta veteen ja kaadetaan syntynyt mömmö reikiin.

Rouva R yritti serkkujensa kanssa auttaa prosessia, ja kyllä noista
kivistä muutamia pieniä paloja lohkesikin. Eli oli tuosta nuotiosta apua. :)

Ohjeen mukaan kahden päivän jälkeen on tuon etanadynamiitin murtovoima maksimissaan. Käytännössä viikon päästä oli tilanne se, että toinen kivi oli sen verran lohjennut, että kaivuri sai kauhalla väännettyä sen halki. Nimensä mukaista tavaraa!

Toinen kivi oli kyllä nätisti kahdestakin kohtaa haljennut, mutta halkeama oli sen verran pieni, ettei kauhalla päässyt väliin. Kaivuri oli lopulta saanut pyöräytettyä sen jäljelle jääneen kiven kerran ympäri, mikä riitti tässä vaiheessa. Ja pitihän se myös arvata, että kun kivi oli osittain haudattu nykyiseen sijoituspaikkaansa, niin halkesi lopulta useaan osaan. *huokaus* Pihassa on nyt sitten tuollainen kohtuullisen kokoinen kivi, jossa on isoja halkeamia ja teräviä reunoja.

Tässä se haljennut kivi. Hyvin näkyy etanadynamiitin reikien koot.

Tässä vaiheessa meillä oli siis salaojat tehty, pihasta revitty kohtuullisen suuri määrä kantoja pois, ja työnnelty kiviä metsään. Lisäksi se tienvarressa ollut orajapihlaja-aita oli kärrätty jonnekin mahdollisimman kaussa. Ai niin, ja tonttiliittymä oli siirtynyt uuteen sijaintiinsa.

Vaikka meillä tonttiliittymä siirtyi toisen kadun varteen, niin katuosoite ei muutu. Sen saisi muutettua halutessaan, mutta Leppätie on paljon mukavampi kirjoittaa kuin Matalaseläntie. ;) Kaivurilla oli lisäksi kiire toiselle työmaalle, niin piha jäi vähän vaiheeseen.

Muutaman talon päästä löytyi kuitenkin minikaivuri, ja pienen pähkäilyn jälkeen uskalsin tarttua tarjoukseen ja alkaa opetella kaivurin käyttöä. Pari iltaa (eli joku 4-5h) kun harjoitteli, niin homma alkoi jo sujua ilman, että ihan jokainen kauhaisu harmitti. Kaivamisen lisäksi tiivistin yhtä osaa tontista ajelemalla tuolla tuultakin nopeammalla vehkeellä edestakaisin. Yllättävän hyvin tuo tiivistyprojekti lopulta onnistui.

Jokaisen pienen pojan unelma?

Ei näy kukkapenkkejä, eikä perhefarkulla tuohon enää oikein pääse.

Isäni isä (eli meidän pappa) auttoi isääni remonttiprojekteissa, ja nyt isäni auttaa meitä.
Niin se vain elämä jatkaa kulkuaan ja perinteet siirtyvät sukupolvilta toisille. :)

Tontilta on tähän mennessä kaadettu mun laskujen mukaan 16-17 halkaisijaltaan >10cm puuta. Onneksi meillä on puusauna, niin ei mene nuokaan hukkaan. Johonkin ne kuitenkin täytyisi saada kuivumaan... Tarkoitus oli rakentaa väliaikainen puukatos, jolla selviäisi muutaman vuoden eteenpäin. Lopputulos oli kuitenkin jotain vähän muuta. Isääni lainatakseni: "Jos tuosta katoksesta joskus luovutte, niin sitä ei viedä kaatikselle, vaan se roudataan mökille. Ja tästä ei edes keskustella." No, katsotaan nyt, eiköhän tuolla aika pitkään selvitä tämänkin kartanon alueella. :)

Nyt vain vähän harmittaa, kun perustus tuli tehtyä väliaikaisen katoksen ajatuksella, niin siihen olisi voinut panostaa vähän enemmän. Käytännössä kaivoin 12 n. 50cm syvää kuoppaa, halkaisija ylhäällä 30-40cm, ja täytin ne tontilta löytyvällä hiekalla. Tähän päälle sitten tuollaiset pienet enemmän tai vähemmän neliskanttiset kivenmurikat, joiden varaan katos rakennettiin. 

Mahtuuko naulain? Aika monta naulaa piti naputella myös vasaralla, ja rannetta heiluttaen,
kun oli huimat 5cm vasan ja naulan välillä tilaa maksimissaan.

Tuollainen siitä nyt tuli. Vielä kun joku saisi tuon maalattua, asennettua
 katon ja etenkin pilkottua&roudattua ne puut tuonne.

Isä tuli taas eilen apuun harmaalla ratsullaan, ja ruvettiin asentamaan ensimmäisen seinäpätkän kohdalle paneloinnin alle jääviä asioita. Yllättävän kivuttomasti se sujui, ja eilisen jälkeen on jonkinlainen käsitys minkälaisella vauhdilla tuota projektia pystyy viemään eteenpäin. Ja saatiin me toki ihan aikaankin asioita. :)

Tästä lähdettiin aamulla liikkeelle. Huomaa sokkelinkorjauslaastilla korjattu sokkeli.

Ja tältä näytti illalla. Siinä on 25mm tuulensuoja ja 2*22mm koolaus, päälle
tulee vaakapaneeli. Sokkelissa 50mm styroksia ja sen päälle tulee rappaus.

Koska keli oli mitä oli, niin päivä alkoi työskentelytilan hankkimislle.
Huimat 29,50e Hong Kongista, ja oli kyllä ihan hintansa oloinen tuotos...
Mutta, pienellä tuunauksella tuosta saatiin varsin toimiva sateensuoja.
 Seuraavaa tuulenpuuskaa odotellessa...