Tarvitsenko kiitosta?

Katsellessani lievän kaaoksen vallassa olevaa kotiamme, mieleen kohoaa lista kaikesta mitä pitäisi tehdä.
Yleensä listaan asiat näkyville tähän tyyliin:
- Imuroi
  - Olohuone
  - Työhuone
  - Eteinen
  - Makuuhuone
  - Keittiö
- Pese pyykkiä
  - 1 kone tummaa
  - 1 kone vaaleaa
- Vie kierrätyspaperi jne...

Tällä kertaa ajattelin tehdä kyllä listan, mutta pitää sen itselläni piilossa. Miksikö?

Olen huomannut, että odotan kiitosta tekemistäni kotitöistä ja jätän listan näkyville ehkä myös siksi, että puolisoni huomaisi mitä kaikkea olen tehnyt. Yleensä kiitosta ei itsestään tule, ellei muutos entiseen ole ollut todella dramaattinen.

Avioliittomme aluksi sovimme, että perinteiset miesten työt, kuten auton huolto, pyörien huolto, lumityöt, ruohonleikkuu ymv. ovat miesten töitä meilläkin. Samoin perinteiset naisten työt, kuten tiskaus, pyykkäys, järjestäminen, siivous, ruokahuolto ymv. ovat naisten töitä eli minun heiniäni. Sopimus ei sisältänyt sitä, että vain mies tai nainen tekee tietyt kotityöt vaan, että molemmat ovat vastuussa siitä, että kodin hommat hoituvat omilta vastuualueilta. Olen välillä ajanut nurmikon tai tehnyt lumityöt ja mieheni järjestelee kotiamme, imuroi ja laittaa pyykin koneeseen ja narulle. Pyykin viikkaus on meillä perfektionistisen vaimon hommaa, aina.

Nyt heräsin ajattelemaan sitä onko oikein odottaa erityistä huomiointia ja kiitosta siitä, että teet sen mikä sinulle kuuluukin. En odota kiitosta siitä, että vedän wc poistuessani sieltä. En odota myöskään kiitosta käyttäessäni sanoja anteeksi, kiitos tai ole hyvä. Miksi kiitos kotitöiden hoitamisesta on niin tärkeä.

Ymmärrän kiitoksen "kipeyden" silloin, kun olen miehen iltamenon aikana siivonnut talon lattiasta kattoon. Silloin kun joka paikka tuoksuu hyvältä ja kiiltää, kun mies tulee kotiin. (Sitä ei vain meillä ole koskaan vielä tapahtunut.) Se on niin suuri ponnistus, että siitä saatu kiitos jo vaikuttaa.

Entä kun vien roskat tai laitan käyttämäni astiat koneeseen.

Annanko itsekkään kiitosta kun mieheni tulee töistä kotiin ja tarttuu saman tien lapioon ja puhdistaa pihan päivän aikana sataneesta lumesta. Entä silloin kun lähden autolla kauppaan, eikä autoa tarvitse työntää käyntiin mennen tullen, koska se on huollettu asiallisesti.
Totta kai saatu palaute innostaa toimimaan ensi kerrallakin. Haukut ja negatiivinen palaute tehdystä työstä vie viimeisenkin tekemisen ilon. Lapset tarvitsevat positiivista palautetta tehtyään jotain oikein.

Haluaisin oppia tekemään minulle kuuluvat hommat, tekemisen ilosta. Haluaisin myös oppia huomioimaan puolisoani kun hän tekee hänelle kuuluvat hommat.
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." (Matt 7:12) Antamalla itse kiitosta ensin, voisin myös saada kiitosta itse.

Tehdään iloiten ja annetaan kiitosta tehdystä työstä.