Kun tulevaisuus antaa odottaa itseään ja muita ihmeitä!

Tammikuussa se varmaan ensimmäisen kerran tietoisesti ääneen sanottiin. Vaasa? No, miksi ei?

Loppu vuodesta 2013 herra R oli puhellut kiinostavasta työpaikasta, jonka päätoimipiste olisi Vaasassa ja sivukonttoreita on vajaa kymmenkunta eripuolella Suomea. Tampereeltakin löytyy konttori. Ajatus oli että jos Tampereen konttorille saisi työpaikan niin sen työn voisi ottaa vastaan. Pirkanmaalta ei haluttu muuttaa pois.

Työhaastatteluaika tämän vuoden puolella lähestyi pikku hiljaa ja asia tuli uudelleen esiin. En muista kumpi sen sanoi ääneen ensimmäisen kerran. Miksi ei voisi muuttaa Vaasaan? Ajatusta palloteltiin ja molemmilla oli hiljakseen sellainen olo että yksi elämän vaihe on päättymässä ja uusi voisi alkaa.

Työhaastattelussa kävi ilmi, että työn voisi periaatteessa tehdä myös Tampereelta käsin, mutta firman ensisijainen tarve on löytää kyseistä hommaa tekevä ihminen nimenomaan Vaasan konttoriin. Herra R oli jo työhakemuksessa ilmoittanut että voisi tehdä työtä Tampereelta käsin. Työhaastattelussa kertoi kuitenkin että perheen kanssa on puhuttu ja olemme valmiita muutamaan koko porukalla Vaasaan.

Työhaastattelun eri vaiheissa herra R kävi kolme kertaa noin kuukauden aikana ja kolmannella kerralla työsopimus oli sitten kirjoitettu alle. Voin paljastaa että tuo vajaan kuukauden pätkä meillä elettiin stressin kynnyksellä ja kuin tulisilla hiilillä.

Hiihtolomalla oli aikaa piipahtaa Vaasassa katselemassa kaupunkia ja tutustumassa seurakuntaan. Käytiinpä muutamassa asuntoesittelyssäkin, vaikka tuolloin ei vielä työsopimusta herra R:llä ollutkaan.

Yritettiin ensin selvittää ajatus itsellemme ja päästä sinuiksi muuton kanssa kunnes pudotettiin pommi ystäville. Asiaa kertoessamme taidettiin muutama "ruma"sanakin kuulla mutta minkäs mahtaa jos tie vie toisaalle. Kunhan kaikki ystävät ja itsekkin on päässyt ajatuksen kanssa sinuiksi niin myönteistä palautetta asiasta on tullut.

Hassuinta omalta kohdaltani on se että olen viimeisten vuosien aikana ollut joka lukuvuosi ollut eri työpaikoissa. Olen muotoillut asian siten etten ole vielä löytänyt hommaa josta haluan jäädä eläkkeelle joten etsintä jatkuu. Loppuvuodesta 2013 tuumasin että nykyinen työpaikkani voisi olla mieleinen eläkkeeseen asti. Kunhan olin tämän ajatuksen saanut valmiiksi niin eiköhän muutto tullut eteen.

Kaikista raskainta muutossa on jättää ystävät, seurakunta ja erityisesti seurakunnan nuoret tänne. Nuorista on tullut kuin omia lapsia ja yhtäkään en haluaisi jättää. Toivoisin että voisin ottaa kaikki mukaani meille asumaan kun Vaasaan muutamme.

Ajattelin jatkossa päivitellä blogia vähän useammin ja tähän muuttoon liittyen. Jatkossa myös kuvien kanssa. Jos kiinostaa sivusta seurata suurta elämän muutosta niin kannattaa välillä vilkuilla mitä bloggeri kertoo.