"Remontoijan unelma"

Mistä kaikki alkoi, ja miten tähän on päädytty. Miten tällainen savossa ja karjalassa kasvatettu pohojalaane, jolla on kokemusta myös kymiläisistä ja hämäläisistä ja on naimisissa lappilaisen kanssa, löytääkin itsensä yllättäen ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta.

Historian pölyjä puhaltelemassa

Kun 10v sitten (no huh huh, kun aika kuluu...) sanoimme toisillemme "Tahdon" Torniossa, meille oli jo selvää, että kerrostaloasuminen on vain välivaihe. Sitä välivaihetta kesti kuuden enemmän tai vähemmän pitkän vuoden ajan. Onneksi talon sijainti oli ulkoilusta nauttivan unelma. Hervannan laitamilla, oikeaan metsään oli matkaa korttelin verran, ja muutenkin luonto oli lähellä. Asunto oli tilava kaksioksi, mutta silti meidän elämäntavalla tuo vain kaksi huonetta oli vähän ongelma.

Seuraava etappi olikin sitten rivitalon pätkä Lempäälässä. Ainahan se ensiasunnon osto on jossain määrin hyppäys tuntemattomaan, mutta onneksi sijainti sen kuin parani. Vaikkakin tämäkin sijaitsi alueen korkeimman mäen päällä vesitornin juurella. Täällä oli metsä vielä lähempänä, mustikoita kasvoi ihan talon ohi vievän tien takana, ja urheilumahdollisuudet vielä kertaluokkaa paremmat. Tosin, uimahallia ei Lempäälästä löytynyt, mutta kuntosali/hiihtolatu/jäähalli/urheilukenttä olivat ihan kiven heiton sisällä.

Nyt huoneita oli jo kolme. Ja luonnollisesti myös oma sauna. Se oli luksusta, vaikka olikin vain sähköllä toimiva. Tämä asunto muuten löytyi hämmentävän nopeasti. Tiistaina käytiin alustavasti pankissa kysymässä, että minkä verran voitaisiin rahaa saada. Ruvettiin vähän kartoittamaan tilannetta, että mitä sillä rahamäärällä on hankittavissa. Ja perjantai-iltana hyväksyttiin myyjän vastatarjous. Ei sitä nyt hyvänen aika kannata liikaa ressata ja säätää.

Omakotitalo oli kuitenkin jatkuvasti haaveissa. Tampereen seudulla niiden hinnat vain tuntuivat saavuttamattomilta. Etenkin kun kahta autoa ei tässä vaiheessa haluta, ja ihan pommiakaan ei mielellään ostaisi. Meillä ei lisäksi ollut mitään syytä lähteä Lempäälästä pois. Viihdyimme siellä, ja vaikka Tampereen seutu ei koskaan ollut ruvennut tuntumaan "kodilta", niin kyllähän 10v aikana tienoot oli kuitenkin varsin tutuiksi ja turvallisiksi tulleet. Lisäksi työpaikan saanti ei allekirjoittaneelle ole ihan niin selvää.

Vaasan veri ei vapise

Olin kuitenkin jo jonkin aikaa jutellut eräässä kaveriporukassa, että työpaikan vaihto oli ruvennut kiinnostamaan. Erään kerran kaverini sitten laittoi linkin (kiitos Joonas!), että heillä olisi firmassa IT-säätäjän paikka auki. Oli toki varsin lähellä sitä mitä olin opiskeluaikana tehnyt, mutta vähän meni sivuun silloisesta työstäni. Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä, koska aina on hyvä vähän seurata, että minkä verran omalla ammattitaidolla on markkinoilla kysyntää. Tehtävä oli sijoitettu Vaasaan, mutta varovaisesti antoivat ymmärtää, että sitä mahdollisesti pystyisi hoitamaan myös Tampereelta.

Jo varsin varhaisessa vaiheessa prosessia tuli kuitenkin selväksi, että Vaasa on se ykköstoive firmalle. Niinpä tulin ensimmäisestä haastattelusta kotiin ja esitin rouva R:lle kysymyksen "Miltäs Vaasa kuulostaisi?" Rouva R sitten pisti vastapalloon 'Joko saa alkaa pakata?' Rakastan tuota naista, joka meillä asuu!

Vaikka prosessi työnhaun osalta tuntui pitkittyvän, niin jostain syystä meillä oli molemmilla jo kohtuullisen aikaisessa vaiheessa varsin varma olo tästä kuviosta. Moni asia tuntui loksahtavan paikoilleen, kuten neliökulmio pyöreään reikään. Eikun miten se nyt siis menikään... Totta kai luopumisen tuska oli selvä. Olihan meillä sosiaaliset ympyrät varsin tiivisti Lempäälässä. Mutta siitä huolimatta oli jotenkin selvä tunne siitä, että meidän oli tullut aika lähteä kohti uusia haasteita.

Kevään aikana kävimme Vaasassa muutaman kerran asuntoja katsomassa. On muuten hiukan hankalaa harrastaa tuota, kun välimatkaa on 250km/suunta ja taloudessa kolme koiraa.... Onneksi Lempäälästä löytyi koirille hoitaja tarvittaessa (kiitos Saaruska!) ja Vaasassa sukulaisten talo oli aina avoinna. Muutaman rivarikämpän jälkeen kävi selväksi, että lähtökohtaisesti yrittäisimme löytää omakotitalon. Ja jos sellaista ei sattuisi löytymään, niin sitten voitaisiin harkita myös rivaria. Mutta aika nopeasti rivarikämpät jäi tosiaan pois listoilta.

Prosessia ei kuitenkaan voinut polkaista toden teolla käyntiin ennen kuin allekirjoittaneen työtilanne oli ratkennut.

"Eiköhän me voida siirtyä neuvottelemaan työn ehdoista"

Lopulta tuli eteen se hetki, että sain työsopimuksen käteeni ja asiat alkoivat tuntua paljon todellisemmilta. Tarkoitus oli aloittaa Tampereen konttorilla 14.4., ja siirtyä Vaasaan syyskuun alkuun mennessä. Tässä vaiheessa piti pistää renkaat sutimaan myös Lempäälän kämpän myynnin osalta. Hiukan jännitti päällä ollut taloustilanne, etenkin kun merkkejä asuntojen myyntiaikojen venähtämisestä oli alkanut kuulua vähän joka suunnalta.

Kaksi välittäjää meillä kävi kämpän katsomassa, ja oli täysin selvä, että kummalle firmalle myynti annettaisiin. Välittäjien arvio kämpän arvosta oli varsin erilainen (eroa >10 000e) ja lisäksi halvemman hinnan kaveri ei todellakaan ollut myyjähenkinen. Epäili myynnin kestävän vähintään muutaman kuukauden ja muutenkin oli jotenkin kauhean passiivinen siinä hommassa.

Muutaman mutkan kautta kämppä päätyi nettiin aprillipäivän iltana 1.4. joka oli tiistai. Ensimmäinen katsoja olisi halunnut tulla jo keskiviikkona, mutta saatiin aikataulut sovitettua kaikkien osalta perjantaille. Lauantaina aamulla saatiin tarjous, joka hyväksyttiin yhtään rykimättä. Jos ostaja tarjoaa sen, mitä oltiin pyydetty, ja vapautumisaikakin oli 3 kk päähän, niin ei siinä kauheasti kannata miettiä... Meinasin laittaa sille toiselle välittäjälle kommentin, että saatiin muuten 15 000e enemmän kuin arviosi oli, ja myyntiaikaa oli vain muutama päivä. En sitten viitsinyt kuitenkaan. ;)

Yllättäen meillä oli edessä tarkka päivä, mihin mennessä pitäisi asunnon olla tyhjä. Tavallaan osui hyvään kohtaan tuo 1.7., muutto olisi kesäkuun lopussa. Allekirjoittaneella ei kuitenkaan lomaa olisi, ja kesäkuu näytti varsin kiireiseltä, niin vähän meinasi hikeä pukata.

"Pientä laittoa leimalle"

Etäisyydestä johtuen emme ihan niin montaa kohdetta päässeet katsomaan, kuin olisimme ehkä halunneet. Onneksi lähes kaikkien osalta tilanne oli varsin helppo. "Ei todellakaan tätä." Ymmärrän kyllä, että kuvilla halutaan pelata ja kaunistella, mutta remonttia vaativan kohteen tapauksessa on kyllä ostajan huijaamista, jos todellinen tilanne paljastuu vasta paikan päällä. Niin, vaikka Vaasan hintataso onkin Tampereen seutua matalampi, niin silti varsin nopeasti kävi selväksi, että uutta tai remontoitua hyväkuntoista kohdetta meille sopivalla tontilla/sijainnilla olisi turha edes katsella.

Rouva R:n eno lupautui lähtemään "renkaanpotkijaksi" aina kuin mahdollista, ja Miikalta saikin hyviä kommentteja ja huomioita kohteista. Kiitoksia tästä!

Eräästä kohteesta välittäjä oli halunnut laittaa kuntokartoituksen ennen kuin suostui sopimaan näyttöä. Kuntokartoituksen läpikahlaamisen jälkeen päädyimme jättämään kohteen väliin. Erään Vaasa-reissun yhteydessä tuo alkoi kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että sovimme välittäjän kanssa näytön. Huoneratkaisut eivät kuitenkaan tuntuneet järkeviltä, ja lisäksi hinta oli kuntoon (ja budjettiin) nähden sen verran kova, että päätimme skipata kohteen täysin.

Tämän jälkeen kävimme katsomassa aika monta kohdetta. Mikään ei osunut.

Jälleen kerran Vaasassa käydessämme alkoi rouva R miettiä asiaa uudestaan sukulaisrouvan kanssa. Pyörittelivät kohteen pohjapiirrosta ajatuksella, että entäs jos ei antaisi sisäseinien sijaintien haitata. Ainahan niitä voi muuttaa.... Tässä välissä myös kohteen hinta oli pudonnut melkein 30 000e, joka myös lisäsi kiinnostavuutta varsin paljon.

Niinpä allekirjoittaneelle tuli vielä yksi reissu Vaasaan, tarkoituksena käydä toistamiseen "potkimassa tuon kohteen renkaita". Tuon reissun yhteydessä tuli todettua, että laitettavaa löytyy, mutta kohde on siinä kunnossa, että muuttaminen onnistuu. Remonttia voisi sitten ruveta tekemään vähitellen, mitään ei olisi pakko tehdä etukäteen. Lisäksi kohde oli tyhjä, joten muutto onnistuisi suoraan eikä tarvinnut miettiä mitään väliaikaisratkaisuja.

Juhlan aihetta

Rupesimme hieromaan kauppaa ajatuksella, että vielä pitäisi vähän saada puristettua hinnasta pois. Asetimme ehdoksi itsellemme, että 5% pitäisi saada vielä hintaa alemmaksi, niin sitten se olisi meille tarkoitettu. Pienen kädenväännön jälkeen pudotus oli lopulta 10%. Nyt hinta oli pudonnut n. 30% siitä aiemmasta pyynnistä, ja vaikka remonttibudjettiin laitettiin näin aluksi n. 50 000e, niin silti kokonaissumma jäi alhaisemmaksi kuin mitä Lempäälän rivarikämpästä saatiin...

Nyt oli enää edessä siis muutto. Ja toki sitä ennen pakkauksen hoitaminen loppuun. Ja monta muuta asiaa.

Kohdetta oli myymässä kuolinpesä, ja tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta enemmän säätöä molemmille puolille. Niinpä tässäkin tapauksessa kauppakirjoja ei päästy allekirjoittamaan vielä kesäkuun puolessa välissä alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan päivä siirtyi juhannuksen jälkeen. Tiistaina 24.6. ajoimme ensimmäisen kuorman kanssa Vaasaan, kävimme ostamassa talon ja muutimme sisään. Mitä sitä nyt suotta jotain käsirahaa ruveta kauhean paljon etukäteen makselemaan. Paljon helpompaa kun hoitaa kaiken kerralla. :)

Siinä on homefie onnellisista B&B Villa Tossun omistajista uuden kartanonsa edustalla. Huomatkaa erityisesti allekirjoittaneen ylitsepursuava iloisuus. ;)

Tuona päivänä meidän hallintaan (ja pankin omistukseen) siirtyi Vaasassa sijaitseva 1961 valmistunut omakotitalo, jonka asuinkerroksen pinta-ala seinien ulkomittojen mukaan on on. 130m2 ja lähes täysi kellari jossain 100m2 paikkeilla. Tontin pinta-ala 1300m2. Vain yksi rajanaapuri ja tontin takaosa rajoittuu kaupungin puistoalueeseen. Yllättäen onkin tilaa, missä touhuta.

Muutamista vaatimuksista jouduimme kuitenkin tinkimään. Minä en saanut takkaa. Ja rouva ei saanut kotieläimille soveltuvaa pihaa/sijaintia. Mutta muuten speksit osuivat sen verran hyvin kohdalleen, että nuo puutteet eivät tulleet esteeksi.