Pölisevää turhautumista

Jossain vaiheessa on jokaisen pakko hengähtää vähän. Allekirjoittaneelle se osui tähän päivään, mutta ei tämäkään päivä täysin mennyt ilman remonttikuvioita.

Keittiökalusteet saapuvat huomenna, ja niinpä paine saada keittiö riittävän valmiiksi oli varsin kova. Olisi ollut kauhean mukava saada kannettua kalusteet suoraan asennusvalmiiseen keittiöön.

Valitettavasti (lähes) jokaisessa remontti/rakennusprojektissa yliarvoidaan omat voimavarat ja tekemisen nopeus, sekä aliarvioidaan projektin vaativuus. Täytyy kyllä myöntää, että eilinen 12h kestänyt remonttipäivä puolikuntoisena, ja illalla mitattu 38C kuume ns. vei mehut aika totaalisesti. Lisäksi eilisen aikana realisoitunut kuvio siitä, että kaapistot joudutaan sijoittamaan jonnekin muualle kämppään joksikin aikaa, oli psyykkisesti varsin raskas.

Tänään tuli rouvan kanssa hieman levytettyä, ja paklattua. Sellaista kevyttä voimille sopivaa harrastelijoiden puuhastelua. Ja sen jälkeen käytiin ulkona syömässä, ja illalla katsottiin leffa. En muista, koska olisi viimeksi ehtinyt leffan katsoa... Nyt on sitten hyvää aikaa raapustella vähän kuulumisia. Ihan liian kaua onkin venähtänyt edellisestä tekstistä, mutta jotenkin koin tärkeämmäksi viedä projektia eteenpäin kuin vääntää jotain sepustusta teille rakkaat lukijat.

Kyllä, vaikka tänäänkin on tullut sirkkeliä pyöritettyä ja sorkkarautaan tartuttua, niin silti akkujen varaustilanne on ihan eri hehtaarilla kuin eilen illalla. Pää hajoaisi jos päivän joutuisi tässä olotilassa makaamaan soffalla. Sosialismin harrastaminenkaan ei oikein ole sosiaalisesti hyväksyttyä kun on kuumeflunssa. Ja jonkun mukaan liikuntaakaan ei saisi ajatella.  Niinpä kevyttä puuhastelua rouva R:n kanssa ja hiukan ajatuksia muualle riitti tällä kerralla lataamaan akut.

Projekti etenee

Väliaikaiskeittiö kasattiin tulevaan vierashuoneeseen. Alussa vahvana ollut ajatus pyrkiä välttämään kertakäyttöastioita on korvautunut realismilla. Tiskaaminen vessan lavuaarissa/kylpyhuoneessa on vähän turhan hankalaa pidemmän päälle.

Ja ei noita vanhoja keittiön kaappeja ole kokonaan hukattu! Väliaikaissijoituksen jälkeen ne siirretään kellariin, kun sielläkin on tarvetta kaikenlaisilla kaapinkuvatuksilla.

Koska liesituuletin siirtyi uuteen paikkaan, niin katolle piti käydä asentamassa uusi mordorin torni. Olihan sekin vähän opettelua, ja nytpä tiedän, mitä seuraavan kohdalla pitää tehdä toisella tavalla! Toivotaan nyt, että se kestäisi tuolla ilman isompia ongelmia... Toisaalta, liesituulettimen vanha tuuletusputki oli siinä kunnossa, että olisi se joka tapauksessa ollut tarpeen purkaa, joten sen suhteen tuosta ei kauheasti aiheutunut "ylimääräistä" vaivaa.

Enää pitäisi keksiä vähän kestävämpi ratkaisu tuon poistetun liesituulettimen hormin jättämän reiän tukkimiseksi. Jotenkin veikkaan, että nuo pari tupperin muovipussia ja muutama sipaisu ilmastointiteippiä ei ole se kaikista kestävin ratkaisu...

Vaikka meillä ei lapsia olekaan aiheuttamassa harmaita hiuksia, niin koirien kulkemista joutuu rajoittamaan senkin edestä. Kuten kuvasta näkyy, se vaatii välillä suhteettoman suuria ponnisteluja.

Jos pöly (ja hiki) eivät tunnu mukavilta kavereilta, niin kannattaa kyllä kahteen kertaan miettiä, että minkälaiseen projektiin lähtee mukaan. Välillä sitä purua on ns. "joka paikassa". Aina tosin kannattaa varoa käsisirkkelikostajaa!

 

Purua siellä. Ja purua täällä.

Tämä talo on rakennettu vielä vanhaan hyvään aikaan. Eli purua löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Se toki aiheuttaa ne omat säätönsä valittaviin rakenneratkaisuihin, mutta talossa talon tavoilla! Jotkut ovat lähteneet niin radikaaleihin temppuihin, että poistavat kaiken vastaantulevan purun ja korvaavat sen ekovillalla.  Tässä projektissa ei ihan niin kallista operaatiota tehdä, vaan täytellään vain tyhjät aukot.

Kun lattialaudat oli lopulta saatu pois, niin paljastui kaikessa komeudessa(?), että kuinka paljon tuolla lattian välissä sitä tyhjää oli. Ja voin muuten sanoa jo tässä vaiheessa, että toi on varsin pölisevää tavaraa. Etenkin kun siihen puupölyyn vielä lisätään kellarin betonivalussa käytettyjen lautojen betonipöly....

Tarkoituksena oli myös oikaista lattia vetämällä alkuperäisten lattiavasojen kylkiin vähän uutta puuta. Todettakoon tässä vaiheessa tuosta osaprojektista sen verran, että toivottavasti oppimista on tapahtunut riittävästi kun seuraavat huoneet tulevat työn alle.........

Ihan oman murheen kryynin aiheuttivat sähköputket. Ja toki rasiat. Näitä nimittäin tulee tuonne "muutama". Tekniikasta lisää myöhemmin, mutta erilaisten rasioiden määrä pyörii jossain melkein 30 paikkeilla tuossa  huoneessa...

Kun päästetään sähkömies keittelemään, niin koneet ja astiat on sen mukaiset. Mitähän tuoltakin oikein tulee?

Tuo ekovilla on siis sen verran tiivisti noissa pusseissa, että pitää vispata auki. Miikan vispailujen jälkeen pumpuli kiikutettiin lattian sisään ja minä tasoittelin sen tuonne. Tietääpä nyt se, että minkä verran tuota kuluu jatkossa... Vähän vajaat 4 säkillistä sitä saatiin tuonne lattiaan hukattua.

Nyt varovasti! Oli pakko raapustella noihin papereinhin lattiavasojen paikat. Muuten ei olisi tullut kävelystä yhtään mitään. Ja silti jokainen huoneessa käynyt taisi vähintään kerran astua enemmän tai vähemmän pahasti huti.

Pala kerrallaan valmista koht

Tässä vaiheessa rouva R:ltä tuli kysymys: "Joko saa imuroida???" Niin, paikallaan oli siis se ensimmäinen lattialevy. Mutta ymmärtäähän sen halun, kun kohtuu pitkään oli ollut se tilanne, että imurointia ei oikein voinut edes harkita tuolla huoneessa...

Projektin puolessa välissä (no, riippuu ihan siitä, että minkä osaprojektin valitsee...) hankitulle laserillekin tuli lopulta töitä. Varsin mainio peli näyttämään ruuvien paikat. Eipä tartte piirrellä viivoja lattiaan! Noita saa nykyään muutamalla kympillä, niin kyllä sellaisen hankinta pidemmissä projekteissa on jo ihan kannattavaa. Se tuli myös opittua, että seuraavalla kerralla ostan kyllä niitä 600 mm leveitä lattialevyjä. Noi 1200 mm leveät on ihan kauheita liikuteltavia.

Olin muutaman kerran yrittänyt saada ikkunamyyjää kiinni, että olisin saanut tietoon ikkunoiden toimituspäivän. Kellarissa oli toki filmifanerin kappale odottamassa mahdollista keittiön ikkuna-aukon väliaikaispeittämistä. Jos siis ikkunan saapuminen olisi myöhästynyt.

Lopulta sain myyjän kiinni, ja vastaus oli 'Sain juuri tiedon, että ikkunat tulevat tänään.' Aha, pieni etukäteisvaroitus olisi toki ollut paikallaan... Onneksi kuski oli pudottanut ne ikkunat juuri siihen mihin olisin itsekin ne ohjannut.

Kolme neljästä ikkunasta jouduttiin viemään väliaikaisvarastoon, ja aika nopeasti päädyimme siihen tulokseen, että vaikka kuinka haluaisimme väittää olevamme atleetteja, niin ikkunat painoivat hieman turhan paljon pidempää kantoprojektia silmälläpitäen...

Tässä on siis se turvallisimman näköinen kuva tuosta projektista. Loppuja en julkiseen jakoon suostu laittamaan. ;)

Keittiössä pitäisi olla mahdollisimman iso ikkuna, mutta valitettavasti saneerausprojekteissa joutuu tekemään kompromisseja. Niinpä meidänkin tapauksessa tuota ikkunaa jouduttiin pienentämään. Muuten tuohon ikkunan eteen ei olisi saanut yhtään mitään järkevää sijoitettua. Tuli sen verran alas se vanha aukko.

Niin, ja projektin vakiintuneita käytäntöjä noudattaen ikkunaprojekti tehtiin viikon sateisimpana päivänä (erinäisiä sähköjuttuja on siis ihmetelty ukkosten aikaan, siitä tämä käytäntö). En muista koska olisi satanut niin kovaa kuin polkiessani kotiin... Tosin, myönnetään nyt sen verran, että tällä kerralla uhkapeli kannatti, ja illan aikana ei lopulta satanut yhtään, vaikka ennusteet muuta uhkailivatkin.

Illan lopputulema oli tuo. Ihan ei ehkä passiivitalon tiiveysmääräyksiä vielä täytä, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin! Meni sen verran hämäräpuuhkaksi tuo lopulta, että ihan kauhean paljon kauempaa ei enää viitsinyt jatkaa.

Tässä vielä pari kuvaa tämän viikonlopun säädöistä. Tilanne on nyt se, että keittiö on levytetty lattian ja seinien osalta. Ja saumat+ruuvinreiät paklattu kertaalleen rouva R:n avustuksella. Tuo levytys oli yllättävän haastava kuvio. Lähinnä noiden sähkörasioiden reikien mitoittamisen osalta. Mutta taisi meillä muutama osua kohdalleen!  Yhtään "ehjää" levyä ei huoneeseen tullut, vaan kaikkia on lyhentämisen lisäksi joko leikelty tai kavennettu. Ja lähes kaikkia myös rei'itetty. Kuten kuvassa sahankäyttöä demonstroiva sähkömies totesi jossain vaiheessa 'Menee askarteluksi, kun talon isäntä on niin paljon noita rasioita tänne halunnut!'

Asiaa saattaisi myös helpottaa se, jos huoneesa löytyisi edes yksi suora kulma.... Siis rakenteista. En nyt tarkoita sitä metallista työvälinettä.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, että mikä mahtaa olla tuon kaapelikelan pölytiiveysluokitus? Ja mietinpä myös sitä, minkälaisen reaktion huoneeseen tuotu tulitikku olisi aiheuttanut...

Nyt voisi siirtyä vaakatasoon, ja huomenna vielä tehdä viimeisen silauksen kämpässä keittiökalusteiden tieltä. Katsotaan nyt, että kuinka paha 'bagdad' täällä on noiden toimituksen jälkeen...