Restaurointia modernisoiden?

Talon ostamiselle on monia eri lähtökohtia. Jos siis lähdetään siitä, että talo ostetaan eikä rakenneta itselle. Joku haluaa uuden, toinen vanhan. Joku haluaa muuttovalmiin ilman lähiajan remonttitarpeita, toinen kaipaa Projektia(tm). Aiheesta on käyty kautta aikojen kädenvääntöä, mutta ihan turha toisen tarpeita on lähteä mollaamaan tai arvostelemaan. Jokainen hankkii sellaisen kodin, kuin itselle on parasta. Tai ainakin toivottavasti.

Itse olen asunut monta vuotta lapsuudestani/nuoruudestani -57 valmistuneessa OKT:ssa, ja rouva R taas muutti juuri valmistuneeseen lapsuudenkotiinsa suoraan laitokselta. Eli kummallakin on kokemusta vanhemman talon metkuista. Vaikka eihän tuo rouva R toki vanha ole, en mä niin sanonut!

Kun ruvettiin taloa katselemaan Vaasasta, niin aika nopeasti kävi ilmi, että tämänkään seudun hinnoilla uutuuttaan kiiltävään ei meidän budjetti riitä.  Toisaalta, nykytontit ovat kooltaan yleensä jossain naurettavan ja koomisen välimaastossa, eikä noiden uusien alueiden ilmekään kovin miellyttävä ole ensimmäiseen kymmeneen, viiteentoista vuoteen. Näistä syistä johtuen valinta oli tavallaan kovin helppo. Haasteena oli enää löytää riittävän hyväkuntoinen kohde, jota ei olisi pilattu remonteilla.

Valitettavan monessa kohteessa oli yritetty tehdä jotain, tai ehkä tehtykin, mutta jälki oli käytännössä sellaista, että melkein hirvitti. Ymmärrän toki, että se viimeinen listoitus voi tuntua liian vaikealta. Tai lattian oikaisua ei aina jakseta tehdä, vaikka siihen uusi pinnoite laitetaankin. Mutta silti. Rajansa kaikella. Lisäksi moni talo on vuosien varrella pilattu homekuntoiseksi, kun ei ole osattu ottaa rakennusfysiikkaa huomioon. Kosteutta on aina ilmassa, ja sitä syntyy elämisestä. Olisi syytä saada se kosteus rakennuksen sisältä jonnekin muualle kuin tiivistymään rakenteiden sisään.

Ja tämä liittyy asiaan miten?

Kun ostaa vanhan talon, niin kärjistettynä on kolme vaihtoehtoa. 1) Sen voi restauroida mahdollisimman lähelle alkuperäistä. 2) Sen voi modernisoida viimeisen päälle nykyaikaisen näköiseksi. 3) Siinä voi asustella tekemättä juuri sen kummempia remontteja.

Tuo viimeinen kohta harvoin on mahdollista toteuttaa, ainakaan jos talolla alkaa olla ikää useampi kymmenen vuotta, ja siinä on tarkoitus itsekin asua pidemmän aikaa. Ja aika harva remonttiprojekteista taitaa täysin kuulua kumpaankaan noista jäljellejääneistä ryhmistä, vaan ne ovat sekoitusta molemmista. Nettifoorumeilla kyllä kerrotaan projekteista, joissa on ostettu rintamamiestalo, ja pistetty remonttiin vähintään ostohinnan verran rahaa. Kohde on kaivettu esiin salaojituksen takia, mahdollisesti lisätty korkeutta kivijalkaan, kaivettu kellarinlattia täysin auki ja rakennetu se uusiksi. Ulkovuoraus on revitty auki ja poistettu kaikki eristeetkin, laitettu uudet ja uusi seinäpinnoite. Katto on purettu, ja rakennettu kokonaan uusiksi. Ja luonnollisesti sisätilat ovat saaneet kokea vastaavan myllerryksen. Käytännössä talosta on jäänyt jäljelle runko, kaikki muu on uusittu.

Tulee vain mieleen, että olisikohan järkevämpää ollut tässä tapauksessa rakentaa uusi talo...

Vaikka tässäkin talossa on paljon tekemistä, niin meidän tarkoituksena ei kuitenkaan ole kadottaa talon luonnetta. Mitä se luonne sitten ikinä tarkoittaakaan... Tarkoitus ei myöskään ole restauroida tätä kohdetta, vaan rakentaa tästä mahdollisimman toimiva kokonaisuus.  Esimerkiksi sähköt ja tietoliikennekaapelointi rakennetaan nykystandardien mukaan. Ja koneellinen ilmanvaihto olisi tarkoitus laittaa. Jälkimmäisestä voi olla montaa mieltä, mutta käytännön tilanne vain on, että tällaisessa lättänätalossa, jossa ei piippukaan ole keskellä taloa, on vaikea saada riittävää vaihtuvuutta pelkällä painovoimaisella. Lisäksi kellarin tiloja on tarkoitus ottaa laajempaan käyttöön, joten sielläkin täytyy tuota ilmakuviota miettiä.

Meillä ei lisäksi ole tämän projektin kanssa mikään tulipalokiire. Keittiökuvio ikävä kyllä vähän meinaa painaa päälle, koska kaapit on jo tilattu, mutta ei tässä nyt vielä paniikki ole päällä. Niinpä tarkoituksena on tehdä asiat sillä tavalla, että ei harmita heti seuraavalla viikolla. Eikä mielellään vielä ensi vuonnakaan.


Tämä tulevaisuuteen katsominen näkyy mm. siinä, että keittiössä vedetään verkkokaapelit myös jääkaapin ja uunin luo. Ei noilla meidän vehkeillä vielä nettiin pääse, mutta joku voi tulevaisuudessa haluta surffata jääkaapilla vaikka reseptisivuilla. Ja tässä vaiheessa se kaapelin vetäminen on vielä kohtuullisen helppoa ja edullista. Sähköistyksen lisäksi olen ajatellut tässä yhteydessä uusia lämmitysputket. Kyllä ne kuulemma vielä kestäisivät, mutta vakuutusyhtiö on toista mieltä. Ja jos ei niitä uusi nyt, niin ei niitä kyllä uusi kovin helpolla seuraavaan 20 vuoteen.

Sama asia näkyy myös työkaluissa. Kun muuttaa ensimmäiseen omakotitaloon, niin erittäin todennäköisesti työkaluvarastosta puuttuu kohtuullisen monta asiaa. Vuosien varrella on tullut huomattua, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Ei toki sitä kalleintakaan. Mutta pääosin jos hankkii halvan vehkeen, niin joutuu pian hankkimaan myös sen hyvän. Tai sitten menettää hermot joka ikinen kerta sitä rimpulaa käyttäessään. Niinpä pyrin aina vähän tutkimaan asiaa ennalta, ja ostamaan sitten sellaisen kapistuksen, jossa hinta/laatusuhde vaikuttaisi olevan kohdallaan. Se voi toki jossain tapauksessa tarkoittaa, että tulee hankittua se halpa, jos se riittää tarkoitukseensa.

Hanskat naulaan ja homma käyntiin

Lopulta tuli se hetki, kun sai ottaa sorkkaraudan käteen, ja ruveta kiskomaan listoja irti. Aina välillä meinaa vähän hirvittää, kun tiedostaa kuinka vähän sitä oikeasti vielä tietää tällaisesta remontoinnista. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että ei ole tyhmiä kysymyksiä. On vain tyhmiä kysyjiä, eikun siis mites se nyt taas menikään. Ja kun tiedostaa omat rajansa sekä pysähtyy riittävän usein miettimään, niin kyllä sitä projektista selvitään. Täytyy myös se mainita tässä kohden, että vaikka itse ei ole kovinkaan isoja juttuja tullut tehtyä, niin aika monta hetkeä on tullut vierestä seurattua isän ja jo edesmenneen isän isän remontteja. Voisi siis sanoa, että "jonkinlainen" käsitys asioista on jo ehtinyt muodostua... Kiitoksia myös isälle konsultointiavusta!

Mutta mennäänpäs asiaan. Ennen kuin keittiön kimppuun pääsi todenteolla, niin piti vaihtaa vessan hana. Kuulemma bideesuihkulle on sen verran tarvetta, että tuo nyt vain oli tehtävä. Yllättävän kallis operaatio muuten osien osalta... Taisi loppujen lopuksi tulla hintaa osille melkein 200e.

Pariin otteeseen konsultoin tuttua putkimiestä puhelimitse. Kiitos Jonzu! Ja luulin homman olevan kunnossa, etenkin kun olin näyttänyt osia rautakaupan myyjällekin. Päivän toisen rautakauppareissun ja lisäpuhelinkonsultoinnin jälkeen alkoi mieleen hiipiä pieni epäilys. Ja kolmannen reissun kohdalla piti todeta, että olisi vain pitänyt tehdä asiat kunnolla heti aluksi, eikä yrittää säästää. :)

Lattiasta tulee siis putket, joihin piti laittaa n. 15cm jatkopalat, että ylsivät hanan putkiin asti. Yritin uudelleenkäyttää noissa jatkoksissa olleita liittimiä, mutta ne osoittautuivat lopulta erilaisiksi kuin täkäläisessä rautakaupassa olevat eivätkä tiivistehelmet sopineet yhteen. Lopulta oli helpointa ostaa kokonaan uudet liittimet. Mutta, nytpä tiedän miltä näyttää helmi, ja mitä tarkoittaa putkihommissa supistaja. Ei siis turha operaatio tuokaan.

Kun vessa oli vielä kohtuullisen siisti.

Keittiössä tarkoituksena on repiä kaikki pois, jopa seinä/katto/lattialevyt, ja rakentaa asiat uusiksi tukirakenteiden pinnoilta lähtien. Onhan se aika raju operaatio, mutta totesin parhaaksi tässä kohden tehdä asiat pidemmän kautta. Tietääpä sitten oikeasti talon rakenteet noilta osin, niin voi soveltaa myöhemmin, jos se vain on mahdollista.

Lisäksi on paljon helpompaa repiä pois noin paljon, niin ei tarvitse varoa mm. seinälevyjen osalta. Etenkin kun tuolta pitää repiä niitä vanhoja sähköjäkin pois. Ja saa sitten sen lattian oikaistua samalla.

Toisen päädyn kaapistot. Nämä purettiin ensimmäisenä, kun eivät olleet missään käytössä.

Kaappi sisältä. Ne oli kasattu tuossa paikan päällä, joten lähtivät pois vain palasina. Oli kyllä kohtuullinen palapeli tuo...

Ja tässä seinä kaapiston alla. Värit kertovat omaa historiaansa. Lamppu se vain ei halunnut lähteä irti.

Rouva R:kin halusi tehdä osansa.

Vaikka maailma kaatuisi ympäriltä, niin lamppu pysyy!

Toinen puoli keittiöstä ennen purkua.

Vanha liesituulettimen hormi. Vähän oli päässyt falskaamaan molemmista päistä, rasvakerrostumaa oli...

Ja nuo pitäisi vielä saada tiluksilta poiskin...

Arkeologisia kaivauksia. Selkeästi oli kaapisto rakentunut usemmassa osassa,
ja jotain muutoksiakin oli ilmeisesti matkan aikana tullut.

Insinöörit työn touhussa.

Kyllä. Lasit oli oikeasti noin huurussa.

Huomaa uusiokäytetty lauta. Hieman on ehkä betonia havaittavissa valun jäljiltä.

Tällä hetkellä keittiö on purettu lattiaa lukuunottamatta. Taitaa siellä lisäksi joku sähköjohto ja pari rasiaa olla vielä paikoillaan. Tänään tulee putkisetä paikalle poistamaan patterin ja vaihtamaan muutaman venttiilin pannuhuoneen puolelle. Sen jälkeen pääseekin sitten tuon lattian kimppuun.